Niedrige Löhne, hohe Belastung: Die Arbeitsbedingungen in der #Pflege in der #Ukraine sind prekär – nicht zuletzt infolge fehlgeleiteter Reformen im Gesundheitswesen seit 2016.
#UNET Fellow Nataliia Lomonosova hat Pflegekräfte zu ihrer Situation befragt. Einblicke in die Studie gibt es im neuen #ZOiS_Spotlight on Ukraine⤵️
https://www.zois-berlin.de/publikationen/zois-spotlight/wie-die-pflege-in-der-gesundheitskrise-der-ukraine-uebersehen-wird
Unessa viihdyin suomenruotsalaisten suomen kielen tutkijoiden seurassa. Keskusteltiin nimistä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ”Raa” oli typerä uusmuotinen etunimi. Naureskeltiin myös nimelle ”Eriq”, siis kirjoitusasulle, joka tuntui typerältä niin suomen- kuin ruotsinkielisistäkin. #unet #nimet #nimistö
Unessa mm. luin Helsingin kaupungin lähettämään tiedoituslehteä, jonka jokainen sivu pullisteli. Lehti oli tehty muovista ja jokaisen sivun yläreunan sai revittyä auki, ja sisällä oli karkkia.
Revin sivut auki ja kaadoin karkit kasaan, otin kuvan, ja tuuttasin Mastodoniin siitä, että "ei Helsingin kaupungilla ole talousvaikeuksia kun voivat kaikille lähetellä karkkia. Josko nyt kuitenkin peruisivat opetussektorille tehdyt leikkaukset."
Unessa kohtasin kaksi arjen haastetta: myöhästelevät, perutut tai korvatut #juna't sekä kännykät, joista akku on lopussa aina hankalimmalla hetkellä.
Olin junaa korvaavassa #taksi'ssa matkalla jostakin etelärannikolta kohti #Oulu'a, kun matkalla koukkasimme #Nokia'n kautta. Totesin vieressä istuneelle kollegalle, että juuri sehän oli matkani määränpää, joten voisikohan jäädä kyydistä siellä, vaikka lippuni edellytti matka Ouluun ja takaisin. 1/2 #unet
Tuli yhtäkkiä mieleen viime yön #uni. Olin äireni #koira'n Vertin kanssa metsässä kävelyllä, kun kohtasimme nuoremman ja vanhemman naisen päin, jonka oikeastikin olemme usein metsässä nähneet. Nyt heillä ei kuitenkaan ollut koiraansa mukanaan. He kertoivat sen kuolleen sairauteen, vain nelivuotiaana. Muistin juuri herätessäni tunteneeni pakahduttavaa #suru'a. #unet
Unessa saavuin #koti'in, joka oli pienessä kerrostalossa aivan #Nokia'n kirkon lähellä Vihnuksen rannalla. Tavarat olivat osin järjestämättä: yksi puukehyksinen #taulu nojasi lattialla seinää vasten, yhdellä seinustalla oli #mankeli ja muita kodinkoneita, jotka eivät sopineet minnekään. Asunnossa oli kylmä, koska olin jättänyt #tuuletusikkuna'n auki, ja #kirjahylly'ssä olivat mapit ja #kirja't kaatuneet, yksi lattialle asti. #unet #Vihnus 1/2
Viime öinä olen käynyt unissani tosi syvällä: aamulla herätessä kestää hyvän tovin tajuta, missä on ja mitä alkavana päivänä pitäisi tehdä ja etteivät päällä olevat tunteet ole tosia tai perustu mihinkään.
Silti unista muistaa ainoastaan rippeitä, kuten viime yöltä, että olin naimisissa ja vaikka jo töissä, asuimme halvalla vuokralla opiskelija-asunnossa. Vuokraisäntä oli kuitenkin reilu ja teki korjauksia valittamatta, vaikka minä tuloillani olisin hyvin voinut kantaa korteni kekoon. #unet
Yöllä kävi #uni'ssaan taas niin syvällä jossakin, että on vaikea kömpiä sieltä ylös #valvemaailma'an. Arjessa selviämiseen tarvittavat asiat saapuvat mieleen kuin hirmuisen kaukaa muistoista yksi kerrallaan, hapuillen, vaikka unista mieleen jäikin lähinnä keskustelu #äiti'ni kanssa jostakin englannin kielen sanonnasta. #unet
Unessani vein läppärini kierrätykseen. Ihmettelin kotona, miksi ihmeessä. Älyttömyys kaikkinensa ällistytti. Kävelin ahdistuneena lounaalle ilman housuja #unet
Unen hämärästä työhuoneesta löytyi parikymmentä vuotta vanha printteri, jonka pinnassa oli vielä valmistajan siihen lätkäisemä ohutmuovinen opastustarra. Tarran teksti oli englantia ja sisälsi ainakin verbin "press", mutta jotenkin siitä sai pienellä vääntelyllä urheiluseuran nimen "Äimistön huutava ponnistus".
Viime aikoina taas ollut niin villejä unia, että oksat pois! Viime yönä junat syöksyivät kiskoiltaan, jouduin ilmahyökkäyksen kohteeksi, pimennysverhoja kaivoin esille minkä kerkesin ja tonnikalapurkkeja hamstrasin kotivaraksi. Ja todellakin, väriunia näen, hieman liiankin värikkäitä.. 😅 #unet
Illan tullen myyjän parikymppinen opiskelijatytär saapui kotiin ja nuoremman, kouluikäisen tyttären piti mennä maate. Jälkimmäinen halusi minun hoitavan peittelemisen. Mietin siinä sitten, tulinko näin asettautuneeksi isäksi yh-perheeseen, olihan myyjä viehkeä ja mukava. Kirjankin olisin helpommin voinut tilata verkkokaupasta. 2/2 #unet
Unessa menin hämmentävästi pieneen #tietokone-liikkeeseen ostamaan kielitieteellistä #kirja'a; ilmeisesti viehkeän keski-ikäisen naisen liike tarjosi kaikkea, mitä mies voi tarvita. Kirjan tiedot piti löytyä paitsi liikkeen mainoksesta myös mukana tuomani vanhemman kirjan sivuilta, mutta ei ostohetkellä löytynyt kummastakaan. Siinä sitten etsittiin ja juteltiin niitä näitä koko pitkä päivä, enimmäkseen liikkeen takaosan #keittiö'ssä, mistä oli kaunis näköala järvelle. 1/2 #unet
Mullon ikävä taipumus tietää, että näen unta. Siis uneksiessani ja aika usein pystyn päättää, että, fuck it, nään unta ja herätä. Ei nyt ihan aina, mutta aika usein.
Toisaalta se on ihan jees, toisaalta se vie unien fantastisuutta ku tiät pettyväs kohta (ja tajuat, että Lucy Lawless ei oo oikeasti Xena, eikä halua sun sänkyyn, vaikka, naurettavinta ehkä on se, että koska tiesin uneksi, logiikkani piti sitä pettämisenä ja sanoin kiitos ei... Paska uni). Toisaalta on unia, joista on helpompi nauttia kun tiät että ku herää, nii homma on fine. Esim kunnon painajaiset , siis loogiset painajaiset, zombiet, hirviöt ja muut tuntuu interaktiivisilta elokuvilta.
Mutta sitte, taas. Pari yötä sitten näin tosi epämääräistä, ei kunnon painajaista mutta hemmetin ahdistavaa ja typerää ja abstraktia. Ja tiesin, että tää on unta. Tunsin ku vaimo koetti hellästi herätellä hivelemällä ja pitämällä kädestä ja tunsin sen uneenja tiesin mitä tapahtui.. Mutta en vaan pystyny heräämään. Ja se oli ehkä ahistavinta.
Viimy yönä, tai aikaisin tänä aamuna, näin unta jossa tein hyvän laulun (lauloin sitä ihan hyvällä äänellä vieläpä). Sanoissa lauloin jotain siitä että miksi korkokenkiin ei saa piikkejä, miksi pitää aina liuskastella.
Katsoin illalla ennen nukkumaanmenoa Shetlandsaarten murhia. En muista mitä unta näin, mutta unessa ihmiset puhuivat suomea skottiaksentilla.
#unet
En paljoa unesta muista, mutta nyt oli vähän erilainen uni pitkästä aikaan.
Henkilöllä, ilm. tutkijalla, oli nauhuri kädessään ja kuunteli nauhoitettua sisältöä. Kuuntelin itsekin siinä vieressä ja kuulin siinä todella karmivan äänen, pieni pätkä erikoista melodiaa ja sitten ei mitään.
En muista kuulenko ääniä unissani yleensäkään, mutta tämä oli jo karmivaa. :D Oli pakko herätä, kun mua rupesi pelottaa.
For many in academia, the Easter holidays are a time to reflect, spend time outdoors and with loved ones, returning to their jobs rested and productive. For Ukrainian scholars it is not that simple. A collective piece by ZOiS' #UNET researchers on the concept of #SlowScience and the obstacles they navigate daily is now out on TRAFO – Blog ⤵️
https://trafo.hypotheses.org/56755
Mä näin viime yönä #unta et aion jotain asunnosta rappukäytävään ja huusin. Sieluni syvimmistä koloista. Raakaa ääntä ja puristavaa ulosantia.
Se oli unessa jotenkin tosi puhdistava kokemus.
Olo keveni.
Tekis mieli huutaa.
En viitti, ku istun lounaalla. Vois ihmiset ihmetellä.
Tarttis mennä mettään. Sinne kuulemma mahtuu ääntä.
Olin kaupassa ja siellä oli hyllyssä koivuklapeja, kolmea eri kokoa. Pienimmät oli nätisti niputettuna paperinarulla pikku nipuiksi ja loput kaksi isompaa kokoa muuten vain nätisti pinossa.
Ajattelin ottaa yhden pikkunipun ja jotain isompia. Hyllyssä olivat kuitenkin vain malleja, joten mentiin kauppiaan kanssa varastoon valitsemaan mulle nätit klapit.
Olipa hyvä palvelu ajattelin ja samalla heräsin unesta.
