Uketsu: Strange Pictures
Japanista englanniksi kääntänyt Jim Rion

Tämä japanilainen neljästä tarinasta koostuva mysteeri imaisee kyllä mukaansa. Aluksi paranormaaleista asioista kiinnostuneiden kerhon jäsenet alkavat seurata hämärää blogia, johon liittyy piirrettyjä kuvia ja yllättävä lopetusviesti. Mitä kuvat oikein tarkoittavat? Myös muihin tarinoihin liittyy olennaisesti kirjassa mukana olevia piirrettyjä kuvia, joiden salaisuuksien ratkomista saa kokeilla myös itse. Lopulta tarinat kietoutuvat yhteen yllättävän karmivasti. Kokonaisuudessaan helppolukuinen ja jännittävä trilleri, jonka kirjoittaja Uketsu on Youtube-tähti kotimaassaan. Luen itse genren kirjoja aika harvoin, mutta japanilaisissa trillereissä on usein sen verran vinksahtanutta menoa, että ne sopivat hyvin välipaloiksi. Oma suosikkini on yhä Natsuo Kirinon Out.

#uketsu #strangepictures #tainankirjavinkit #luettua #kirjamastodon #kirjamasto

Rachel Kushnerin Luomisen järvi kertoo ympäristöaktivisteja rikoksiin yllyttävästä soluttautujakytästä eli ”sekopää mimmistä joka yrittää lietsoa jotain paskaa" kuten häntä kirjassa kuvataan. Tarina on kirjoitettu niin hyvin, että lukija pitää tästä kusipäästä. Havahduin päähenkilön hirveyteen vasta, kun mietin mitä voisin kertoa kirjasta. Pitää varmaan palata tekstiin uudestaan ja tutkia kuinka Rachel onnistui tempussa. Kaiken kaikkiaan hienoja, kokonaisia henkilöhahmoja.

Luomisen järvi on tänä vuonna lukemistani kirjoista vetävimmin kirjoitettu. Harmi, että loppu lässähti, eikä Kushner punonut henkilötarinoita selkeämmin yhteen vaan vertaukset jäivät yrityksiksi, tai ainakin kesken.

Suosittelen kirjaa kevyeksi, mukaansa imeväksi viihteeksi tai vaikka hyvin kuvatuksi kurkistukseksi aktivistiskenejen sisäisiin vainoiluihin ja valtapeleihin.

#Kirjamastodon #Kirjat #luettua

You Yeong-gwang: The Rainfall Market
유영광: 비가 오면 열리는 상점
Koreasta englanniksi kääntänyt Slin Jung

Jälleen yksi healing fiction -romaani, mutta kivalla korealaisella fantasiatwistillä! Kouluikäinen, yksinäinen Serin osallistuu kilpailuun ja voittaa pääsyn Rainfall Markettiin. Rainfall Market avautuu vain sadekauden ensimmäisenä päivänä ja huhutaan, että siellä voi saada elämäänsä suuria muutoksia. Siellä Serin tapaa suuren joukon korealaisia myyttisiä hahmoja eli dokkaebi-peikkoja ja jännittävä seikkailu voi alkaa. Tällä kertaa kirjan kannessa oleva kissa on oikeasti osa tarinaa :) Vaikka teemat ovat healing fiction -genrelle tuttuja, tämä kirja ei ollut genrelle tyypillisen kaavamainen tai melodramaattinen. Tykkäsin paljon vauhdikkaasta menosta ja fantasiaelementeistä! Sopii varmasti myös nuoremmille lukijoille.

#youyeonggwang #therainfallmarket #kirjamastodon #luettua #tainankirjavinkit #korea #한국문학 #healingfiction

Natsume Sōseki: The Three-Cornered World
(japanista englanniksi kääntänyt Alan Turney)

Toinen #JapanilainenKirja toukokuun #AvoinLukupiiri -teemaan.

Kirja minäkertoja on taiteilija, joka lähtee vaeltamaan vuorille ilmeisesti tavoittaakseen aitoja luontokokemuksia taiteensa lähteeksi. Hän päätyy kaatosateessa pieneen kylään ja kohtaa siellä salaperäisen naisen, jota kyläläiset tuntuvat pitävän hieman hulluna. Nainen näyttäytyy taiteilijalle aina yllättäen ja erikoisissa tilanteissa. Näiden juonta eteenpäin vievien kohtaamisten välillä taiteilija enimmäkseen pohdiskelee filosofisesti luonnon ja taiteen olemusta, ja suurin osa kirjasta onkin tätä jaarittelua.

Kirja on kirjoitettu jo 1906. Siihen nähden varsinkin naishahmo oli kiinnostavan moderni: hän oli eronnut aviomiehestään ja palannut isänsä kylään, mutta vaikutti elävän varsin itsenäistä elämää ja laukoi rohkeasti mielipiteitään asiasta kuin asiasta. Taiteilija sen sijaan oli ärsyttävä wannabe-miesnero, joka oli niin taiteilijuutensa lumoissa, ettei vaikuttanut tajuavan käytännön maailmasta mitään.

Minun makuuni kirja oli liian filosofinen ja hidastempoinen, vaikka taiteilijan pohdinnoissa oli välillä kyllä ihan kiinnostavia, kauniita tai hauskojakin ajatelmia. Mysteerinaisen rooli jäi tarinassa harmillisen pieneksi, hänestä olisin halunnut tietää enemmän.

#luettua #kirjafedi #kirjamastodon #kirjat #lukeminen #thethreecorneredworld #natsumesoseki

Harry Salmenniemen #kirja Valohammas oli tulvillaan muistoja. Teos on yritys tehdä mahdoton, kirjoittaa kirjaa vauva- ja lapsiarjen myllytyksen keskellä. Harry lisää harjoituksen vaikeustasoa pyrkimällä kirjoittamaan juuri tuosta arjen voimat vievästä, mutta mielen kasassa pitävästä puristuksesta niin, että lukija haluaa lukea siitä. Aamupala, vaipanvaihto, lelun imeskely, miksimiksi-kyselyiästä, välipalasta, päiväunista, vaipanvaihdosta, jatkuvasta varuillaanolosta ja huolesta, jatkuvasta sumuisesta väsymyksestä. Harry onnistuu hienosti.

Kirja välittää pikkulapsiarjen lähes yli-inhimmillisiä voimia vaativan vanhemmuuden ja lasten tuomat valtavat onnen ja ilon aiheet. Saman rutistuksen läpikäyneenä kirja kaivoi jostain mielen sopukoista nuo hämärät, tiedostamattomat tunnelmat, kuinka rankkaa se olikaan, ja silti selvisimme, saimme pidettyä pienet ihmiset elossa ja kasvatettua heistä maailman upeimmat, oikeat ihmiset. Huh.

Kirja nosti mieleen myös sen valtavan ihmeen, uudet ihmiset, jotka ovat maailman suurimmalla ihmeellä minusta lähtöisin, oikeita ihmisiä, tuossa, imemässä matonhapsuja ja tuolla vaatimassa jatkuvaa huomiota, koska minä olen heille tärkein ihminen maailmassa. Zombievuosia tuli ikävä, haikea olo, kun ei saa enää paijata vauvan pulleita poskia ja kuulla hänen soperrustaan.

Suosittelen Valohammasta vanhemmille vertaistueksi, se on kaikille rankkaa, mutta siitä selviää, maailman pakahduttavimmista onnenhetkistä, ja lapsettomille kurkistukseksi siihen kuinka elämää luodaan ja kannatellaan uhraamalla itsen halut toisten vuoksi, jotta elämä jatkuisi. Nyt enemmän kuin koskaan, kun sukua ei kasvateta enää suvun voimin vaan kaksistaan kaksioissa, yksin yksiöissä. Kohtuuton suoritus, mutta tehtävissä, eikä ole mitään niin ihmeellistä.

Hyvää äitienpäivää kaikille.

#Kirjamastodon #Kirjat #Luettua

Yuta Takahashi: The Curious Kitten at the Chibineko Kitchen
Japanista englanniksi kääntänyt Cat Anderson

Jos tykkäsit Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy -sarjasta, niin tässäpä lisää samanlaista. Chiban prefektuurissa sijaitsee pieni merenrantakaupunki ja siellä Kai-nimisen nuoren miehen ravintola Chibineko Kitchen. Kun ravintolassa tilaa muistoaterian, on mahdollista päästä tapaamaan edesmennyt läheinen vielä viimeisen kerran. Myös Kotoko, veljensä juuri menettänyt nuori nainen, matkaa ravintolaan. Healing fiction -genren mukaisesti kirjassa pohditaan elämää, yhtenä hahmona on kissa ja tarina etenee tuttujen juonenkäänteiden mukaisesti. Romantiikkaa mukana jonkun verran, perinteisiä sukupuolirooleja sitäkin enemmän. Olisin pärjännyt elämässäni ihan hyvin, vaikka en olisi tätä kirjaa lukenutkaan. Mutta jos kiinnostaa japanilainen hyvän mielen kirjallisuus, niin tästä saa kirjapinoon jälleen lisää täytettä!

#tainankirjavinkit #kirjamastodon #luettua #yutatakahashi #thecuriouskittenatthechibinekokitchen #healingfiction

#Kirjat kirjat, niitä on niin paljon. Onneksi Purokurun Haavamaa oli nopeasti luettavissa. Pontuksen kirja koostuu neljästä osasta, neljästä mielenmaisemasta ja kirjan ympäri kääntäen löytää vielä runoteoksen. Luin maisemat ensin.

Ne olivat omia tarinoitaan, välähdyksi Helsinkiin joskus muuttaneen miehen elämästä, mutta nivoutuivat yhteen ajaksi, jolloin tärkeä parisuhde päättyi.

Pidin erityisesti ensimmäisestä, mielen utuisesta yrityksestä yrittää ymmärtää ja huomioida, ennakoida ailahtevan kumppanin käytöstä ja sen vaikutuksia itseen. Pontus kirjoitti maisemaa kuin runoa mikä loi hienon epärealistisen, eksyneen tunnelman mahdottomaan tilanteeseen, jota mieli ei saa järjestykseen ja jossa "kaikki muuttuu merkiksi jostakin". Myös askeettinen vaelluskuvaus ja herkkä mökkitunnelmointi osuivat. Viimeisen maiseman loppu oli vähän liian cheesy omaan makuun.

Pontus kirjoittaa taitavasti ja tarkasti. Luin kirjaa mielenkiinnolla odottaen kuinka hän käyttää sanoja seuraavaksi, luo mielleyhtymiä ja nostaa tunteita pienin kirjasinvedoin. Kokonaisuus loi itselle kuvauksen haahuilevasta nuoruudesta, siitä millaista oli olla kolmenkympin korvilla, ennen lapsia, ilman suuntaa, ilman velvollisuuksia. Ilman tarkoitusta. Kaikki vaikuttaa olevan kuin ilmassa ja sen kaiken aiheuttamia tunteita ja merkityksiä yritetään arvailla, aamupäivällä parvekkeella kahvia juoden lokkien naukuessa lehmusten yllä. Katsellen kuinka maailma etenee jotenkin ilman minua, ihmiset tekevät töitä. Katua rakennetaan ja minä juon täällä kahvia, ja se kaikki tuntuu väärältä, eikä voi ymmärtää mikä meitä vaivaa. Miten kukaan voi tehdä mitään, turhaa, mehän kuollaan.

Tarina käsittelee tätä haahuilua hienovaraisesti ja löytää juurettomuuden syitä kaupunkilaisuuden itsekeskeisyydestä ja kaiken paljoudesta. Kivisessä tunturissa kaikki on toisin, ja mökillä missä laineet paijaavat männynjuuria. Ei muuta.

Kirjan runopuoliskon säkeet kiteyttävät juurtumisen kaipuun hienosti:

"Kaupungissa olen tiskivettä.
Täällä pesen sillä astioita.

Kaupungissa hermostun kahvista.
Täällä juon sitä."

#Kirjamastodon #kirjat #luettua #runot

Ryū Murakami: Audition
(japanista englanniksi kääntänyt Ralph McCarthy)

#AvoinLukupiiri toukokuun teemana #JapanilainenKirja

Aoyama on keski-ikäinen leskimies, jolla on teini-ikäinen poika. Kun vaimon kuolemasta tulee jo seitsemän vuotta, poika ja ystävät alkavat ehdotella uuden puolison etsimistä. Aoyama ei vain tiedä mistä sellaisen löytäisi, kunnes tuttava ehdottaa että järjestetään koe-esiintyminen, johon kutsutaan naisia muka elokuvaprojektia varten.

Aoyama löytääkin koe-esiintyjistä upean naisen, johon ihastuu päätä pahkaa. Mutta jotain epäilyttävää naisessa on...

Ei ihan parhaita Murakamin kirjoja, mutta ihan hauska jännitys/kauhutarina (kauhu on tässä lähinnä splatteria). Tästä on tehty myös elokuva, sitä en ole nähnyt.

Oma suosikkini Murakamin kirjoista on In the Miso Soup, jossa nuori tokiolainen kaupunkiopas saa asiakkaakseen amerikkalaisen Frankin. Opas olettaa asiakkaan haluavan nähdä ja kokea yöelämää tavallisten seksituristien tapaan, mutta Frankilla onkin jotain muuta mielessä.

#kirjamastodon #kirjafedi #luettua #lukeminen #kirjat

Luin Emmanuel Carrèren Joogan ja tykkäsin siitä monin tavoin. Kirja alkoi kutkuttavasti kirjailijan osallistumisella meditaatioretriittiin. Tällaisiin retriitteihin osallistuneena Emmanuelin havainnointi osallistujista ja henkisyysskenen kliseistä nauratti. Kirjailija rikkoi henkisyyskirjallisuuden tapaa nostaa kirjoittaja itse kohti guruutta, eli maallisesti tuottoisia luento- ja workshop-kiertueita.

En ole lukenut Carreren aiempia kirjoja enkä tämän opuksen arvosteluita mutta oletan, kertojaa uskoen, että tarina on suurinpiirtein subjektiivinen kuvaus kirjailijan kokemuksista 2010-luvun puolivälin paikkeilta. Hänellä oli ollut kaikki harvinaisen hyvin jo kymmenen vuotta, kuinka se on edes mahdollista, hän ihmettelee, ja sitten kirjoittaja romahtaa. Esitystä ei voinut enää jatkaa.

Luen kirjan pyristelynä ja hitaana paluuna takaisin pimeydestä. Kirjana siitä, kuinka kirjaa kirjoittamalla voi pyrkiä kokoamaan tarinaansa takaisin kokoon sen rikkouduttua, yrittää ymmärtää itseään, kuka ja missä olen. Kertojan mukaan tuon tarinan kokoaminen alkoi kertomuksen erivaiheiden läpikäynnillä ja hitaalla yhteensovittelulla, tapahtumia yhdistävien lankojen kutomisella ja etsimisellä. Mutta ennen sitä, aivan alussa, kirjailija opetteli uudestaan kirjoittamaan. Palaset erottaa kirjasta joka muistuttaa kirjailijan yritystä muistaa miten kaikki tapahtui. Tärkeiltä tuntuvia palasia ei voi jättää poiskaan vaikka ei aivan tiedä miten ne liittyivätkään mihinkään.

Emmanuel kirjoittaa kevyesti ja soljuvasti raskaistakin aiheista. Kirja kuvaa eurooppalaisen maailman huomionkohteita joogaa, kaipuuta henkisyyteen, pakolaisia, äärioikeistoa ja ääri-islamia ja yksinäisyyttä. Olisin kaivannut kolmen pääteeman välille loogisempia, tai järkeenkäyvempiä siirtymiä, miksi hujahdimme yht'äkkiä tänne, mutta oikealta elämältä ei voi vaatia sellaisia. Hulluusjaksosta olisin lukenut mielelläni enemmän, miltä todellisuus vaikutti, mitä hän ajatteli maailmasta, mitä tapahtui, miksi hän romahti. Pakolaisjakso muistutti kuinka toisten palvelu ja auttaminen on paras lääke, ja köyhien parissa eläminen. Omat murheet unohtuvat empatian ja lähimmäisen rakkauden tulviessa tilalle. Toive siitä, etteivät eurooppalaiset petä peloissaan ihmisyyttä ja sorra köyhiä vihaamaan heitä.

Palautin Joogan ja nappasin lainaan Perrin, Vettä kukille ja Purokurun Haavamaan.

#kirjamastodon #kirjat #luettua

Huhtikuun luetut (parhaat merkattu tähdellä):

Syou Ishida: We'll Prescribe You a Cat (engl. Emmie Madison Shimoda)
Moa Herngren: Ruotsalainen avioero (suom. Sirje Niitepõld)
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Satu Piispa-Hakala: Debytantti
M.L. Rio: Graveyard Shift
Samuli Putro: Elämäni miehet
Stephen King: You Like It Darker ⭐
Nguyễn Phan Quế Mai: Missä tuhka kukkii (suom. Elina Salonen)
Adania Shibli: Sivuseikka (suom. Sampsa Peltonen) ⭐
Cho Yeeun: The New Seoul Park Jelly Massacre (engl. Yewon Jung)

#luettua #kirjamastodon #kirjat #lukeminen

Cho Yeeun: The New Seoul Park Jelly Massacre
(koreasta englanniksi kääntänyt Yewon Jung)

Hauskan outoa korealaista kauhua (tai ehkä kevytkauhua, ei tämä kovin karmiva ollut).

Huvipuisto on täynnä ihmisiä kuumana kesäpäivänä. Pikkutyttö eksyy riitelemään keskittyvistä vanhemmistaan ja tapaa toisen tytön, joka on hukannut äitinsä. Nuori pariskunta on treffeillä, jotka eivät mene kovin hyvin. Puiston työntekijä hikoilee maskottipuvun sisällä ja miettii, miten saisi tienattua lisää rahaa. Oudonoloinen mies jakelee jellykarkkeja mainostaen niiden pitävän ystävät ja rakastavaiset ikuisesti yhdessä ...ja niinhän ne sitten tekevätkin, yllättävällä tavalla.

Pidin kirjan maailman ja hahmojen outouksista ja siitä, ettei niitä turhaan selitetty.
Massacrea olisi voinut minusta olla enemmänkin, nyt ver...eikun jellylöyly jäi lupaavan alun jälkeen melko vähäiseksi. Viihdyttävä ja mukavan vinksahtanut kertomus kuitenkin!

#luettua #kirjamastodon #kirjat #lukeminen #ChoYeeun #TheNewSeoulParkJellyMassacre

Kaori Fujino: Nails and Eyes
Japanista englanniksi kääntänyt Kendall Heitzmann

Kaori Fujinon Nails and Eyes voitti Akutagawa-palkinnon vuonna 2013. Kirjan kolmessa novellissa tunnelma on pahaenteinen ja klaustrofobinen. Niminovellin kertojana on tarinan alkaessa kolmevuotias lapsi, joka kertoo äitipuolestaan ja tämän elämästä, vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista. Jännite kasvaa koko novellin ajan. Toisessa novellissa vanha nainen on kuntoutuslaitoksessa ja hänen luonaan käy yöllinen, epätoivottu vieras - vai käykö? Kolmannessa novellissa äiti toivoo pääsevänsä viihteelle, mutta kummitustarinaa pelästynyt lapsi vaatii tätä pysymään kotona. Loppuratkaisu yllättää!

Pidin novellien ahdistavasta tunnelmasta, joka läheni jo kauhua. Naispäähenkilöillä on toiveita ja haluja, joita muut eivät tunnu näkevän tai ymmärtävän. Tukehduttava tunne ympäröi heidän lisäkseen myös lukijan. Suosittelen feministisestä kauhusta kiinnostuneille!

#kirjamastodon #tainankirjavinkit #kirjamasto #luettua #kaorifujino #nailsandeyes

Sonoko Machida: The Convenience Store by the Sea
Japanista englanniksi kääntänyt Bruno Navasky

Japanilaiset konbinit eli Convenience Storet ovat parhaita. Tämä kirja sijoittui Tenderness-nimiseen konbiniin, jossa asiakaspalvelu on priimaa ja vakioasiakkaat viihtyvät kaupassa päivästä toiseen. Eri luvuissa vietämme aikaa erilaisten asiakkaiden kanssa sekä opimme erilaisista elämän taitekohdista ja haasteista. Miten sopeutuu eläkkeelle aina työssä ollut mies? Entä millaisia sydänsuruja voi tulla vastaan nuorelle miehelle? Onneksi vain vähän romantiikkaa, enemmän yleistä ihmissuhdepohdintaa ja elämänopetuksia. Healing fictionia siis.

Viihdyin kirjan parissa, koska se sijoittui Mojikoon, Kitakyushuun. Asuin hetken Kitakyushussa ja kävin myös Mojikossa, siksi jokainen tapahtumapaikka piti tarkistaa kartalta ja miettiä, tulikohan siellä käytyä vai ei. Ainakin Mojiko Retro eli vanhat länsityyliset rakennukset rautatieaseman lähistöllä tulivat tutuiksi paikan päällä ja kirjassa 😍

#tainankirjavinkit #kirjamastodon #kirjamasto #luettua

Adania Shibli: Sivuseikka (suom. Sampsa Peltonen)

Tämä on hurja pieni helmi. Kirjassa on vain sata sivua, mutta lukukokemuksena se on vahvempi ja mieleenpainuvampi kuin moni isompi kirja.

Kirjassa on kaksi lukua. Ensimmäisessä ollaan vuonna 1949 Israelissa, Negevin hiekkaerämaassa. Israelilaiset sotilaat ovat leiriytyneet alueelle tavoitteenaan puhdistaa se viimeisistä arabeista. Sotilaat löytävät aavikolta arabitytön, jonka he vievät leiriin, raiskaavat ja myöhemmin tappavat.

Toisessa luvussa, nykypäivässä, palestiinalaisnainen lukee lehtijutun kyseisestä tapauksesta. Juttu ei sinänsä häntä hätkähdytä, sellaistahan tapahtuu koko ajan, mutta naisen huomio kiinnittyy sivuseikkaan: tytön kuolinpäivä on sama kuin naisen syntymäpäivä 25 vuotta myöhemmin. Nainen kiinnostuu tapauksesta niin paljon, että lähtee kotoaan Ramallahista Negevin alueelle löytääkseen lisätietoja museoista ja arkistoista. Matka ei ole helppo, koska naisella ei ole lupaa liikkua kyseisellä vyöhykkeellä, ja matkan varrella on vähän väliä tarkastuspisteitä.

Kirja kuvaa pienieleisesti mutta vaikuttavasti palestiinalaisten ahdinkoa miehitysvallan alla. Pidin siitä, miten kerrontatyyli vaihtui lukujen välillä: ensimmäinen luku on lyhyitä välähdyksiä, toinen yhtä pitkää jatkumoa, mutta molemmissa on klaustrofobinen ja ahdistava tunnelma. Ei mikään iloinen tai helppo kirja, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

#luettua #kirjamastodon #kirjat #lukeminen #sivuseikka #adaniashibli

#luettua
📙 Stephen King: You like it darker

Pitkästä aikaa Kingiä. Olin nuorempana todella kova King-fani ja luin häneltä kaiken mahdollisen. Nyt wikipedian teoslistaa selatessani totesin, että viimeksi luin The Dark Tower VII:n, joka ilmestyi 2004, eli tässä on ollut parinkymmenen (!) vuoden tauko. Vähän jännitti, että maistuuko Kingin tyyli enää ollenkaan, mutta tykkäsin tästä novellikokoelmasta todella paljon.

Kokoelmassa on 12 novellia, pääosin ennen julkaisemattomia ja ilmeisesti aika äskettäin kirjoitettuja (esim. koronapandemia mainitaan monessa tarinassa). Paras oli mielestäni pienoisromaanin mittainen Danny Coughlin's Bad Dream, ja myös toinen pitempi novelli Rattlesnakes oli aivan mahtava. Kaikista muistakin pidin, King kyllä todella osaa rakentaa tarinaa ja henkilöitä niin että lukeminen on suorastaan nautinto! Nuorempana ajattelin, että King jaarittelee välillä liikaa, mutta nyt vain nautin siitä että tarinoiden maailma rakentui vähitellen eikä edetty vain vauhdikkaan juonen varassa.

Täytyypä alkaa lukea Kingin tuotantoa taaksepäin vuosituhannen alkua kohti, jotta saan paikattua väliin jääneet vuosikymmenet.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #stephenking #youlikeitdarker

#Luettua #AvoinLukupiiri
Anni Kuu Nupponen: #Sydänmeri

Jotkin kirjat roikkuvat pitkään lukulistalla. Tiedät että ne ovat hyviä ja oletat että varmastikin pidät niistä, mutta silti et tule tarttuneeksi, koska pelkäät. Ettet ymmärräkään niiden hienoutta tai että luet ne väärään ajankohtaan ja siksi et pidäkään ja... Ai sinulle ei koskaan käy näin? No onnea sinulle.

Tämä kirja oli nimittäin minulle yksi näitä. En vaan saanut tartutuksi siihen ennen kuin se äänestettiin Lukupiirin kuukauden ...

#luettua
📙 M. L. Rio: Graveyard shift

Sekalainen porukka yötyöläisiä tapaa toisiaan hautausmaalla tupakoinnin merkeissä. Eräänä yönä he löytävät aukikaivetun haudan ja alkavat selvittää sen mysteeriä.

Kauhuksi tämä on luokiteltu, mutta minua ei kyllä kauhistuttanut hetkeäkään. Tuntui, että kirjan olisi pitänyt olla vähän pidempi, jotta juonelle ja henkilöille olisi ollut rakennusaikaa. Nyt vähän yli sadassa sivussa kyllä tapahtui asioita, mutta ne tuntuivat yhdentekeviltä, koska lukijan ja henkilöiden välille ei syntynyt minkäänlaista suhdetta.

Graveyard shiftin jälkeen aloin lukea Stephen Kingin uutta You like it darker -novellikokoelmaa. Ehkä epäreilu vertailukohta kirjailijoiden eripituisten urien takia, mutta King on kyllä supertaitava luomaan lyhyessäkin tarinassa hahmoja, joihin syntyy välittömästi jonkinlainen tunneside, ja siksi heidän kohtalonsa kiinnostaa lukijaa. Silloin pienetkin kauhuelementit kauhistuttavat enemmän.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #mlrio #graveyardshift #stephenking #youlikeitdarker

#luettua
📙 Samuli Putro: Elämäni miehet

Putro analysoi suhteitaan miehiin, kuten isään, pomoon, tuottajaan ja lapsuudenkaveriin. Suhteissa on kompleksisuutta ja toistuvia käyttäytymismalleja. Mieskertomusten ohessa Putro kertoo myös terapiaprosessistaan.

Kirja on tavallaan terapiakirja, mutta Putron tyyli ei ole tilittävä eikä minäminäkeskeinen, vaikka hän kirjoittaakin paljon omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Kerronta on ilahduttavan tasapainoista ja -puolista, se keskittyy nimenomaan suhteisiin eikä yksilöön. Vaikka joidenkin miesten kanssa on mennyt sukset ristiin, ketään ei mustamaalata, vaan tarinoista välittyy ymmärrys, että ihmisiä tässä ollaan ja kaikilla on heikkoutensa ja huonot hetkensä.

Putro on taitava sanankäyttäjä ja kirja oli tosi miellyttävä lukea. Myös itseironiaa ja kuivaa huumoria pilkahteli tekstissä usein.

Oli jotenkin ihanaa ja kiinnostavaa lukea tällaista miessuhdevatvontaa heteromiehen näkökulmasta ja vielä niin, ettei kirjoittaja ole psykologi tai muu alan ammattilainen, vaan ihan tavallinen mies, joka kuitenkin kokee olevansa vähän altavastaaja maskuliinien joukossa.

Sattumalta kuuntelin heti kirjan lukemisen jälkeen Takakansi-podcastin jakson, jossa Marko Suomi ja Johannes Ekholm puhuvat myös miehistä ja maskuliinisuudesta. Hyvä jakso, suosittelen! https://takakansi.fi/2025/04/11/johannes-ekholm-paahenkilo-aikuistuminen-ja-vastuu/

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #samuliputro #elämänimiehet #takakansipodcast #johannesekholm #markosuomi

#Luettua

Ari Haasio: Tekoäly ja kirjastot
Todella kevyt ja ehkä jopa tyhjänpäiväinen johdatus tekoälyn käyttöön kirjastossa. Kappaleet olivat lyhyitä ja varsin pitkästi oli kopioitu mm. Unescon ja EU:n tekoäly-lausuntoja. Uutta en juurikaan oppinut, ainakaan sellaista, jonka olisin halunnut tietää. En suosittele, jos et ole elänyt kiven alla viimeisiä viittä vuotta. Yllättävästi kirja ei juurikaan ottanut kovin paljoa kantaa tekijänoikeuksiin tai tekoälyn käyttämisen eettisiin puoliin (jatkuu)

#luettua
📙 Satu Piispa-Hakala: Debytantti

Tämänkin kirja päätyi lukulistalleni #kirjamastodon :in ansiosta, muuten en olisi tiennyt tästä mitään. Olen vasta muutaman kuukauden täällä pyörinyt ja löytänyt jo monta hyvää kirjaa, jotka muuten olisivat menneet ihan ohi. Kiitos siitä kaikille kirjajuttuja postaileville!

Ennen asuu perinteensäilyttäjien yhteisössä, mutta kaipaa opiskelemaan ja tutkimuksen pariin. Virtuaalisessa Universitaksessa hän tutustuu häikäisevään ja karismaattiseen Baobabiin, jonka luentoja hän kuuntelee kunnes osaa ne ulkoa. Jostain syystä kokeneempi opiskelija Akisto yrittää hillitä Ennenin Baobab-fanitusta ja muistutella, että on muitakin hyviä tutkijoita, mutta Ennen on lumoutunut Baobabista.

Tykkäsin tarinan sijoittumisesta yliopistoon ja tutkimuksen ihanuuden kuvauksesta. Ennen on intohimoinen tutkija ja tutkimuksen tekeminen on hänelle kuin tanssia. Kirja käsittelee hienosti myös vallankäyttöä, jota ilmenee oikeassakin yliopistomaailmassa.

Aluksi tuntui vähän vaikealta päästä tarinan sisään, kun henkilöiden ja tarinan maailman taustoja ei juuri avattu, mutta toisaalta tykkäsin, ettei lukijalle selitetty liikaa, vaan paljon jäi oman päättelyn ja mielikuvituksen varaan. Tarina pääsi kunnolla vauhtiin siinä kohtaa, kun Ennen siirtyi virtuaalisesta oikeaan akademiaan, ja sen jälkeen luin kirjan loppuun melkein ahmien.

Pidän myös kirjan kiehtovasta kannesta, joka on Jalo Vihavaisen käsialaa.

#kirjamastodon #kirjat #lukeminen #debytantti #satupiispahakala