Elämänkerta? Muutama lapsi. Ruotsi ja Irlanti. Koiria, ja vielä enemmän koiria. Ammatti tuli koirien ravitsemuksesta, kuin varkain. Melonnan ja varsinkin kajakin löysin elämääni myöhemmin, ja se tuntui heti omalta. Retkeily ja vaellus. Kirjat suurelta osin pitkään, mutta nykyään ikänäön ja vanhenemisen myötä valitettavasti vähemmän.
Minusta on tulossa kyyninen ja kiukkuinen vanha mies. Kai se on elämän malli sellainen. Yritän kuitenkin olla parempi ihminen. Edes aika ajoin.
ChatGPT:n kannustava ja positiivinen suhtautuminen on jossain määrin jopa hieman addiktoivaa. Jopa minulle, joka tiedän tarkkaan (periaatteena, en tuossa teknisesti) miten se on tehty.
Onko kyseessä sama ilmiö, että plasebo auttaa, vaikka tietää saavansa plaseboa ja ymmärtää mitä plasebo tarkoittaa?
@zenfrt Ei haittoja. Vaikutuksesta en tiedä, koska ei ole tutkittu.
Liityin tänne alkuvuodesta, mutta nyt sanon threadsille ja installe heipat, siispä #esittely
Olen Carita, teatterilavastaja joka on aloittelemassa myös enemmän omien taideveistosten tekoa mm. lasista, puusta ja metallista eri tekniikoita käyttäen.
WWF vapaaehtoinen öljyntorjuja.
Haaveena Norjaan muutto 4-5v sisällä.
Postaan elämästäni ja taiteesta, mutta myös yhteiskunnalliset asiat, ihmisoikeudet, vasemmisto, lgbt jne.
#suomi #tampere #helsinki #pispala #teatteri #taideyhteiso #taiteilija
Alunperin julkaistu: https://www.katiska.eu/koira/koiraa-ei-kuulu-jatkuvasti-aktivoida/
Koiran inhimillistäminen tarkoittaa sitä, että näemme koiran hieman yksinkertaisena, karvaisena ja nelinkontin konttaavana ihmisenä. Samalla koiran tarpeita pidetään samanlaisena kuin ihmisellä, oli kyse sitten ruokailukerroista tai aktiivisuudesta. Se on ehkä yleisin inhimillistämisen muoto. Jos asia on epäselvä, niin inhimillistäminen on aina väärin. Joskus se on merkityksetöntä ja jos joskus haitat ovat selvät, mutta aina se on väärin.
Hypätään hetkeksi ihmiseen. Tämä aihe vaatii tarinan pohjalle.
Kauan kauan aikaa sitten olimme apinoita, emmekä edes kovinkaan isoja. Hypimme puusta toiseen ja söimme hedelmiä, marjoja, nuoria kasvustoja, linnunpoikasia… kaikkea sellaista. Emme olleet petoja, vaan ravintoketjun puolen välin alapuolella olevia saaliseläimiä. Aika säikkyjä sellaisia.
Sitten joku keksi, että ehkä voitaisiinkin oleskella enemmän maassa. Puuliikkumisen takia meillä oli jo sopiva lantionrakenne siirtyä savannille. Kaukana optimista, mutta kuitenkin parempi kuin varsinaisilla nelijalkaisilla. Koska olimme pieniä, niin meidän oli pakko nousta kahdelle jalalle nähdäksemme paremmin maakasvuston ja savanniheinän yli, ja lantio mahdollisti sen.
Aina aika ajoin joku väittää, että olemme petojen sukua, koska meillä on silmät kallon edessä ja hyvä stereonäkö. Sekä pedon etu- ja kulmahampaat. Säälittävät sellaiset, mutta on kuitenkin.
Pedot tarvitsevat stereonäköä. Jos sitä ei olisi, niin leijonan olisi kovin vaikeaa arvioida koska kannattaa hypätä gnun kimppuun. Petojen hampaistoa tarvitaan suurten lihakappaleiden repimiseen, eikä pureskelukyvyn puute haittaa, koska ruoka on suhteellisen helposti sulavaa.
Saaliseläimen ei tarvitse arvioida etäisyyksiä kovinkaan hyvin. Se mitä saalis tarvitsee on laaja näkökenttä. On paljon oleellisempaa havaita vaaniva leijona 365 asteen täyden ympyrän näkökentässä, kuin kyetä tarkasti arvioimaan onko peto 50 vai 10 metrin päässä. Mitä aiemmin sitä parempi, koska pelastautuminen perustuu karkuun juoksemiseen. Siksi saaliseläimillä on silmät kallon sivussa.
Meille ei kumpikaan, stereonäkö ja pedon etuhampaisto, kehittynyt peto-ominaisuuksien takia, vaan koska elimme puissa. Evoluution paine oli aivan toinen, mutta johti samankaltaisen tarpeen takia yhtäläiseen lopputulokseen. Marakatti on hyvin äkkiä entinen marakatti, jos se ei kykene arvioimaan etäisyyksiä ja tiedä ulottuuko hyppy seuraavaan puuhun tai liaaniin.
Hampaisto perustui etuosaltaan oksien kuorimiseen ja muuhun riistämiseen, ja kulmahampaita kaivattiin pienten eläinten syömiseen. Mutta mehän olemme tuota osin sekasikiöitä, koska meillä on jauhavat takahampaat ja sivuttain liikkuvat leukaluut. Asia, joka puuttuu jokaiselta pedolta, mutta on jokaisella saaliseläimellä.
Kun olimme laskeutuneet puusta, niin meillä oli valmiiksi
Me olimme kaikessa kohtuullisen huonoja. Meillä oli vain yksi vahvuus, ja se oli sopeutuminen.
Tarvittiin vielä muutama apu evoluutiolta, ennen kuin meistä tuli planeetan historian pahin petolaji: kyky kommunikoida, kyky yhteistyöhön ja liikkuvat peukalot. Sen jälkeen kaikki onkin mennyt vahvasti peppulleen.
Edelleenkään emme olleet kovinkaan tehokkaita aloittelevina petoina. Emme olleet nopeita, emmekä tuossa vaiheessa kovinkaan kestäviäkään ja hampaillamme ei saanut kovinkaan pahaa jälkeä aikaiseksi. Toki kyky käyttää keppejä ja kiviä metsästysväleinä, ja tehdä kaikki yhteistyössä, hieman auttoi.
Minusta tosin yhteistyön merkitystä on aina pahasti liioiteltu. Kaikilla laumoissa elävillä pedoilla on vahva kyky yhteistyöhön. Silti sudet eivät saaneet tapettua mammutteja sukupuuttoon. Sen teki ihminen. Toki ilmastonmuutoksen avustuksella, mutta sen aikaisen hyvin pienen ihmiskannan avustuksella mammutit saatiin hengiltä ilman, että niillä oli edes mahdollisuutta yrittää sopeutua.
Meidän vahvin ominaisuutemme oli kyky mielikuvitukseen, koska se salli keksiä uutta. Ja vasta sen jälkeen puhekyky mahdollisti tiedon siirtämisen muille ja seuraaville sukupolville.
Mutta tuokaan ei olisi riittänyt, jos meille ei olisi kehittynyt vielä yhtä poikkeuksellista kykyä. Tai ei pelkästään meille, koska tuohon aikaan olimme vielä ihmisapinoita, joten sama kyky on kaikilla ihmisapinoiden haaran lajeilla. Meidän kehityksemme vei sen vain äärimmilleen.
Se kyky on poikkeuksellisen korkea lepoaineenvaihdunnan energian tuotto, joka mahdollistaa korkean kulutuksen.
Ihminen eli siis savannilla ja oli oivaltanut, että se pystyy ottamaan jonkinlaisen pedon roolin ja laajentamaan ruokavaliotaan. Se ei ollut vahva eikä nopea, joten oli keksittävä jotain muuta.
Gepardi juoksee saaliin kiinni. Mutta kaadon oli onnistuttava noin 15 sekunnissa, tai gepardi meni nälkäisenä nukkumaan. Toiseen yritykseen ei riittänyt voimia. Leijonalauma luotti salassa tehtävään piiritykseen, koska sillä ei ollut riittävää nopeutta gasellin jahtaamiseen. Siinäkin useimmiten ensimmäisen yrityksen oli onnistuttava. Sudet luottivat kestävyydellään saaliin väsyttämiseen, mutta määrätyssä pisteessä hirvi oli kaadettava, koska matkassa hirvi voittaa suden.
Meillä oli toinen taktiikka. Me olimme koko ajan liikkeellä, kunhan valoa riitti nähdä mihin astui. Ei ollut tarvetta ottaa 12 tunnin päiväunia, jos saalis pääsi karkuun. Elimistömme sopeutui siihen, että olimme koko päivän aktiivisia ja uni hoidettiin yöllä.
Tuo kaikki vaati energiaa, itseasiassa aika paljon. Siksi lepoaineenvaihdunnan nopeuden ja energian tuoton piti lisääntyä kattamaan tuo noussut energiantarve. Ihmisapinoita lukuunottamatta millään muulla eläimellä ei tuota kykyä ollut. Siksi niiden piti levätä niin paljon lyhyenkin kiihkeämmän aktiivisuuden jälkeen.
Se toi mukanaan sen, että tarvitsimme enemmän ravintoa. Se hoidettiin sillä, että oltiin niin pitkään aktiivisia. Oli kyky kattaa isompi alue ja etsiä kauemmin hedelmiä, marjoja, kalaa ja riistaa. Tuohon perustuu vahvasti se miksi meidän pitäisi syödä niin usein. Kyllä, muutkin apinat syövät paljon, mutta niillä se perustuu hieman samaan kuin hevosilla: saatavilla olevassa ruuassa on niin vähän kaloreita.
Hevonen kulkee hitaasti ja laiduntaa koko ajan. Silti se nukkuu useita kertoja laiduntaessaan, ja sen varsinaisesti vauhdikkaammat minuutit vuorokaudessa ovat aika vähissä. Jos sama hevonen laitetaan tuntitöihin, niin se nukkuu aina enemmän ja pidempiä pätkiä kuin vapaasti laiduntava joutohevonen. Syy on krooninen univaje, koska hevonen joutuu olemaan liian pitkiä aikoja aktiivinen ja tuottamaan sekä kuluttamaan energiaa tavalla, johon sen aineenvaihdunta ei kykene.
Otsikko huomioiden arvannet jo mihin ollaan päätymässä.
Ihmisapinoilla on siis korkeampi lepoaineenvaihdunnan tuottama energia kuin millään muulla eläimellä. Ihminen on aivan omassa luokassaan aivan yksin. Meidän lepoenergiatasomme on huimasti korkeampi kuin yhdelläkään toiselle kädellisellä.
Miksi noin? Ei sitä tiedetä, mutta arvauksia on. Muut apinat eivät vaella, mutta ihminen vaeltaa. Me teimme maailmankaikkeusennätyksen siinä vauhdissa missä levisimme koko maailmaan. Tai melkein koko maailmaan, koska Etelänapamantereelle kukaan ei viitsinyt lähteä.
Yksi syy tuohon oli juurikin kykymme pitkään, koko päivän kestävään aktiivisuuteen. Luultavasti tuo kyky myös parani samalla, koska jaksamattomat jäivät jälkeen.
Energia-aineenvaihdunta oli myös yksi syy siihen miksi riisuimme turkin pois. Mitä enemmän energiaa tuotetaan, niin sitä enemmän syntyy lämpöä. Iso osa määrätyistä asioista, jotka on tehtävä valjakkokoirille, perustuvat itse asiassa vahvasti jäähdytykseen — mukaanlukien juotto. Me hoidimme jäähdytyksen luopumalla karvoituksesta. Samalla oli pakko oppia uusia asioita, kuten vaatteiden käyttö, koska välillä tuli kylmä. Ja niin meillä olikin mukautuva ja säädeltävä jäähdytys- ja lämmitysjärjestelmä.
Mikäpä oli keksiessä, koska olimme koko ajan aktiivisia. Tai jos kuulostaa paremmalta, niin olimme ison osan päivästä aktiivisia.
Meillä on edelleen tuo kyky. Siksi voimme herätä aamuviideltä ja ehtiä kuudeksi töihin. Sitten tehdä kahdeksan tuntia töitä, tulla kotiin, tehdä ruokaa. Koirankin voi viedä lenkille, koska sehän ei ole tehnyt koko päivänä yhtään mitään, maannut vain. Sitten onkin aika mennä harrastuksiin ja ottaa tuohon väliin hiukan zumbaa ja padelia, tai lähteä lenkille, lopulta voikin rauhoittua, joka tarkoittaa jatkuvaa ärsykesyöttöä tv:stä, somesta tai kirjasta.
Vihdoin alkaakin nukuttamaan ja mennään ajoissa kello 22 nukkumaan, että saadaan keskeytymättömät 7 tunnin yöunet. Joten potkitaan koira hereille ja siirrytään sen kanssa sänkyyn nukkumaan.
Yksikään ainut eläinlaji ei pysty olemaan aktiivinen keskeytymättömästi ilman nukkumista 17 tuntia putkeen. Ja jokainen meistä tietää, että jos on pakko, tai vahva halu, niin voimme olla paljon pidempäänkin aktiivisia, ilman unta.
Kaikki siksi, että joku apina aikoinaan hyppäsi savannille ja päätti lähteä kävelylle kuin muinaishistoriallinen Forrest Gump.
Mutta pidetään kirkkaana mielessä, että me olemme maailman ainoa eläinlaji, joka pystyy tuohon. Ainoa. Muut voivat olla huomattavankin aktiivisia, mutta lyhyen aikaa. Vuorokauden aktiivinen aika rajoittuu useimmilla eläimillä neljään tuntiin päivässä, osalla se on jopa kuusi tuntia.
Alatko ymmärtämään miksi aloitin tämän tekstin tuomalla inhimillistämisen valokeilaan? Ajatus siitä, että koira elää liian tylsää elämää, koska sen on pakko olla kyllästyneenä päivätorkuillaan 20 tuntia päivässä, ja siksi sitä on aktivoitava kun ihminen ei ole paikalla, on inhimillistämistä vahvimmillaan.
Ei koira nuku suurinta osaa päivästä siksi, että sillä on tylsää. Koira nukkuu siksi, että sillä ei ole vaihtoehtoja. Sen on pakko. Se tulee suoraan aineenvaihdunnasta. Kyseessä on fysiologinen asia.
Barf rikkoi aikoinaan aika paljonkin koiria. Siksi se voidaan luokitella koirahistorian pahimmaksi ruokintavirheeksi. Koiran luonnollinen ruokinta jatkaa tuolla barffin viitoittamalla tiellä. Mutta käytöspuolelle koirien aktivoiminen on saavuttamassa samaa asemaa. Jatkuvalla aktivoimisella, joka siis tehdään pelkästään siksi, että omistaja on koko päivän aktiivinen, on rikkonut koirien aivoja pahastikin. Turhan monet aktivoidut koirat ovat hermostuneita tai muuttuvat yliaktiivisiksi. Ihan siksi, että on riistetty koiralta sen uni.
Univelka sotkee mm. ihmisen kehon ja hormonitoiminnan, ja aiheuttaa suolisto-oireita (ei stressivatsa uusi asia ole) sekä sekalaisia mielenterveysongelmia. Koira ei eroa tuossa ihmisestä mitenkään. Tai eroaa yhdellä tavalla. Koiralle saa kroonisen univelan paljon helpommin ja nopeammin.
Oma aiheensa, mutta kaikki tämä on myös syy sille miksi koiran jatkuva kutina on niin hankala asia.
Useimmin kuulemani perustelu aktivoinnille on, että koira haluaa ja tekee. Mutta jos ollaan rehellisiä, niin onko koiralla edes valinnanvaraa? Se on infantiiliksi, pentumaiseksi, jalostettu laumaeläin. Tottakai se tekee, kun vietti/vaisto/opitut toiminnat eivät muuta mahdollisuutta anna. Koiralla on sisäinen pakko.
Greyhoundeille ei ole koskaan jalostettu halua toimia ihmisen kanssa. Sen ratkaisu aktivoinnissa on syödä kaikki nopeasti, hidasteet rikotaan, ja mennä sitten nukkumaan. Russelista taasen olisi nopeasti saatu aikaiseksi hermostunut ongelmakimppu.
Onko kaikki aktivointi automaattisesti paha? Ei se tietenkään. Harva asia on ehdoton paha (kuten barf ja luonnollinen ruokinta ovat). Jos koira on luonteeltaan aktiivinen, niin se saattaa herätä kello 13 ja todeta, että mamma tulee kotiin vasta neljän tunnin päästä — iso osa koirista osaa kellon tapahtumien mukaan, mutta on yhtä pihalla kalenterista kuin 5 vuotias taapero — ja päättää tehdä itselleen viihdykettä.
Tuollaisille on syytä tarjota jotain, koska muutoin ne rikkovat tuvan. Mutta silloinkaan ajatus ja tarkoitus ei ole tarjota koko päiväksi ohjelmaa.
Haluatko tarjota koiralle aitoa aktiviteettiä? Tee jotain koiralle mielekästä puuhaa sinun paikallaollessasi sen aktivisen neljän tunnin aikana. Muista myös, että koira on aktiivinen eläin, joten anna sen liikkua. Voisin sanoa jotain irtipitomääräysten järkevyydestä, mutta olkoot. Koiran on kuitenkin päästävä vapaaksi.
On aina tehokasta lopettaa sellaiseen, joka hermostuttaa ihmiset.
Antakaa koirienne nukkua!
—
Mihin perustuu väite aineenvaihdunnan tasosta? Tutkimuksiin, kuten aina. Tästä voi lähteä liikkeelle, koska se on Harvardin yliopiston tuottama helppolukuinen artikkeli: https://scitechdaily.com/harvard-scientists-just-discovered-why-humans-burn-energy-like-no-other-animal/">https://scitechdaily.com/harvard-scientists-just-discovered-why-humans-burn-energy-like-no-other-animal/
Ihmisen energiankäytöstä on tutkimuksia vaikka kuinka ja osassa viitataan myös muihin eläimiin. Tämä menee jo einen aiheesta ohi, mutta on myös mielenkiintoinen: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0960982218313344">https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0960982218313344
Minulle laitettiin ihon alle tahdistin, joten kannan mukanani henkilökohtaista sydäniskuria. Eikä se riidellyt koronapiikkien kanssa annettujen nanobottien kanssa, vaikka yhdessä jutussa niin sanottiin.
Minulle se on tullut maksamaan joku 500 euroa. Lasken saldon, jos jaksan, myöhemmin. Ainakin yksi kontrolli tulee vielä, jos kaikki menee oikein. Jenkeissä sama juttu olisi voinut maksaa pahimmillaan lähes 200 000 taalaa — konditionaali siksi, että kysyin sitä Chat GPT:ltä. Tuo oli asia, joka oli lähes mahdotonta selvittää omin voimin.
Mutta yhdestä asiasta haluaisin silti huomauttaa, sillai kriittisen negatiivisesti.
Eikö jumalauta joku voisi jo kehittää noihin lappuihin ja muihin sellaisen liimapinnan, joka ei kuivalle ja aralle iholle aiheuttaisi ihan helvetillistä kiusaa ja viikoiksi jäävät ihottumatyyppiset jäljet? Nuo muutama tikki ja rintalihaksen kupeeseen tungettu hieman tikkuaskia isompi vehje ei aiheuta kuin hetkellistä epämukavuutta määrätyissä käden liikkeissä, mutta haavan/tikkauksen suoja estää jopa nukkumisen.
Kiitos.
@juuhaa Kyllä me täällä niin herran kukkorossa asutaan. Meitä ei kiusaa tornodat eikä muut, ja isojen jäätiköidenkin sulaminen aiheuttaa vaan kourallisen linnuille mieluisia lahtia ja rantoja.
Helsinkikin säästyy, vaikka sillä ei sinänsä tekisi mitään.
Minua alkoi ajatteluttamaan raha. Törmäsin äskettäin somessa taas yhden amerikkalisen huokailuun siihen, että pelkästään lapsen synnyttäminen maksaa tuhansia dollareita, jos on vakuutus.
Joten kysyin Chat GPT:ltä hinta-arvion omasta tahdistimen asennuksesta. Sen vastaukseen saa ja täytyykin suhtautua varauksella, mutta mittakaava on sen kaltainen kuin mitä julkisuudessa liikkuu amerikkalaisen sairaanhoidon hinnoista. Kysymykseni oli tämä:
Rytmihäiriötahdistimen hinnan vertailu Suomen ja Yhdysvaltojen välilläTekoälyKeskustellaan rahasta. Minä olen suomalaisena globaalisti mietittynä etuoikeutettu, koska terveydenhuolto ei ole kallista. Minulla edelliset tutkimukset (sydänultra, holter, magneettikuvaus, geenitestit ja tahdistimen asennus sekä jälkihoito) maksaa kaikkiaan alle 500 euroa. Mutta jos verrataan amerikkalaiseen järjestelmään, niin hintaluokka olisi aivan toinen.
Tiedän, että vertailu on vaikeaa, koska Yhdysvalloissa sairasvakuutukset ovat erilaisia, mutta toiselta puolen sairasvakuutukset ovat myös kalliita, kun me suomalaiset maksamme terveyden, ja toki monta muutakin asiaa verojen kautta. Mutta anna jokin tai joitain arvioita, mitä sairauteni hoitaminen olisi tullut maksamaan Yhdysvalloissa.
Chat GPT:
Olet aivan oikeassa siinä, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa potilas saa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen kattavaa ja laadukasta hoitoa hyvin kohtuullisin kustannuksin – erityisesti vakavissa, pitkäaikaisissa sairauksissa kuten hypertrofinen kardiomyopatia (HCM), johon liittyy monivaiheinen diagnostiikka ja invasiivinen hoito (ICD).
Yhdysvalloissa tilanne on täysin toisenlainen. Tässä selitän, miksi kustannuserot ovat niin valtavat, ja annan sinulle perusarviot hoitosi keskeisistä kustannuseristä Yhdysvalloissa, joko ilman vakuutusta tai vakuutuksen kanssa.
---
1. Yhdysvaltojen terveydenhuollon rakenne lyhyesti
---
2. Hoitosi arvioidut kustannukset Yhdysvalloissa (ilman vakuutusta)
Annan summat listahintoina, joita laskutetaan potilailta tai vakuutuksilta:
|Toimenpide tai tutkimus|Arvioitu hinta USA:ssa (USD)|| --- | --- ||Sydänultra (echokardiografia)|$1 500 – $4 000||Holter-EKG 24–48 h|$800 – $1 500||Magneettikuvaus (sydän, CMR)|$3 000 – $8 000||Geenitesti HCM:ään|$1 000 – $5 000 (riippuu laajuudesta ja laboratoriosta)||Katetriablaatio SVT:hen|$15 000 – $40 000||ICD-tahdistimen asennus (laitteen ja leikkauksen kustannus)|$30 000 – $75 000||Sairaalahoito (1–3 vrk asennuksen yhteydessä)|$5 000 – $15 000||Kontrollikäynnit, tahdistimen seuranta, ohjelmointi|$200 – $1 000 per kerta|
Yhteensä (ilman vakuutusta):
$60 000 – $150 000 (~55 000–140 000 €)
Tämä arvio on konservatiivinen – joissain tapauksissa pelkkä tahdistimen asennus sairaalajaksoineen on maksanut yli $100 000.
---
3. Vakuutuksen vaikutus hintaan
Jos henkilöllä on hyvä sairausvakuutus (esim. työnantajan kautta):
Jos taas henkilö kuuluu Medicaid- tai Medicare-järjestelmiin (esim. iäkkäät tai pienituloiset), kustannukset voivat olla pienempiä, mutta hoidon saatavuus ja nopeus voivat olla rajallisempia.
---
4. Miksi amerikkalaiset maksavat näin paljon?
---
5. Suomi: julkisen järjestelmän kustannusvastuu
Suomessa maksamasi alle 500 euroa kattaa potilasmaksut (esimerkiksi poliklinikka- ja hoitopäivämaksut). Oikeat kustannukset hoidon järjestäjälle (julkiselle sektorille) ovat toki suuremmat, mutta ne katetaan:
Esimerkiksi ICD:n kokonaiskustannus hoitavan sairaanhoitopiirin näkökulmasta on Suomessa noin 15 000–20 000 euroa, mutta tämä ei vaikuta suoraan potilaaseen.
---
Yhteenveto:
||Suomi|Yhdysvallat ilman vakuutusta|Yhdysvallat vakuutuksella|| --- | --- | --- | --- ||Kokonaishoito (arvio)|~500 € (potilasmaksut)|$60 000 – $150 000|$3 000 – $10 000 (omaosuus)||ICD-leikkaus|~0–100 € (maksukatto)|$30 000 – $75 000|$1 000 – $5 000||Taloudellinen riski|Erittäin pieni|Äärimmäisen suuri|Kohtalainen|
Suomalaisena kuulut maailman etuoikeutetuimpiin potilaisiin vakavan sydänsairauden hoidossa – et vain hoidon saatavuuden ja laadun, vaan myös taloudellisen turvan osalta. Moni yhdysvaltalainen joutuisi jättämään hoidon väliin tai ottamaan lainaa, mikä on itsessään hengenvaarallinen ongelma.
Eräs uskoi, että rytmihäiriötahdistin/rytmitahdistin/sydäntahdistin estää minua saamasta sydäninfarktia eli sydänkohtausta. Sitä se ei tee. Se auttaa kuolemanriskiä ajatellen kammiovärinässä.
Kerrataan nuo erot.
Sydäninfarktissa sydän ei saa itselleen verta ja happea, ja päättää alkaa kuolemaan. Yleisin syy sille on Suomen ehkä yleisin sydänongelma sepelvaltimotauti — siksi sitä kolesterolia niin paljon jahdataan.
Silloin sydäntä ruokkivat tärkeimmät sepelvaltimot ovat tukkeessa, useim kolesteroliplakin takia, ns suonissa on rasvapallukoita, jotka tarttuvat suonien seinämiin kiinni. Kun verenkierto sydämen omassa lihaskudoksessa vähenee liikaa tai estyy, niin saa sydänkohtauksen.
Silloin defibrillaattori, sydäniskuri, ei auta yhtään mitään. Ensiapu on liuotushoito aspiriinilla ja sitten tehdään ohitusleikkaus tai pallolaajennus, tai mitä milloinkin sitten leikkaussalissa tehdään.
Minulla ei tiettävästi ole tuota ongelmaa — vaikka korkea kolesteroli onkin, ja samalla kiusaa verenpaine (ja siinäkin riski on aivohalvauksessa).
Minua kiusaa hypertrofinen kardiomyopatia. Se paksuunnuttaa eteisen ja kammion välistä seinämää, jonka takia sydän ei saa pumpattua ihan niin paljon verta kuin lihaksisto haluaisi. Samalla se paksuuntuminen heikentää niiden sähkösignaalien kulkua, jotka komentavat sydäntä supistumaan oikeasta paikasta oikeaan aikaan — eli ensin eteisestä kammioon, ja heti sen jälkeen kammiosta ulos.
Tuo sähkösignaalien kulun vaikeutuminen aiheuttaa myös sen, että signaali, se sähköpiikki, kulkeekin väärästä paikasta kammioon. Eli liian aikaisin. Tuo taasen aiheuttaa ns. kammiolisälyönnin. Eli ensin tulee se väärästä paikasta liian aikaisen saapunut sähköpiikki, ja laittaa kammion pusertamaan verta ulos sydämestä, vaikka eteinen on vasta täyttämässä kammiota. Ja sitten perään tuleekin se aito oikeaikainen signaali, ja taas kammio tekee töitä.
Terve sydänkin sekoilee ja se on aivan normaalia. Ihan jokaisella on jonkun verrankin kammiolisälyöntejä. Ja mitä kovakuntoisempi urheilija, niin sitä enemmän niitä on. Ne saadaan aika ajoin EKG:llä kiinni, ja holterilla (mukana kannettava pitkäaikaisrekisteröinti-EKG). Sitten kardiologi katsoo, että tuleeko kammiolisälyöntejä liikaa tai liian usein, ja jos on ongelmantynkää, niin useimmiten sydäntä rauhoitetaan beetasalpaajilla.
Ne kammiolisälyönnit huomaa aika usein hereillä ollessa, varsinkin jos ne ovat harvinaisia. Ne on niitä tilanteita kun tulee sellainen olo, että sydän ikäänkuin muljahtaa, jättää lyönnin välistä tai on sellaista outoa sydämentykytystä hetken aikaa. Useimmitenhan me emme arjessa edes tunne sydämenlyöntejä ja sykettä.
Minulla kammiolisälyöntejä tulee enemmän tai vähemmän koko ajan, ja tyypillisesti ne tulevat jonkinlaisissa nopeissa sarjoissa. Ei, en useimmiten tunne niitä, paitsi makuullaollessa, jos tulee useampi.
Omassa tapauksessa kammiolisälyönnit ovat juurikin se riski, ja siksi sain tahdistimen. Tai en pelkästään siksi, vaan koska lasketaan riskipisteitä. Ne antavat jonkinlaisen arvauksen, vedonlyönnin, joka antaa sen todennäköisyyden, jolla kuolen seuraavan viiden vuoden aika sydänperäiseen äkkikuolemaan.
Minulla on ollut SVT-aikana yksi selittämätön pyörtyminen. Vanhemmilla molemmilla olis sydänsairauksia, ja isälle on tehty ohitusleikkaus. HCM-muotoni on perinnöllinen, ja myös etenevä (tosin etenemisvauhti eteisen seinän paksuuntumisessa ja siitä seuraavassa sydämen liikakasvussa on ihan sattumankauppaa, eikä sille ole ennustetta). Plus minulla on huomattavan paljon kammiolisälyöntejä.
Nuo yhdessä nostivat riskipisteeni sellaiseksi, että sydänperäisen äkkikuoleman riski oli muistaakseni 4,8 %. Alle 5 kuitenkin. 6 prosentilla tahdistimen asennus olisi ollut automaattinen. Eli olen rajatapaus.
Muutama vuosi sitten en olisi saanut rytmitahdistinta. Nyt on kuulemma selvää näyttöä, että minun tyyppisilläni tapauksilla tahdistimen asentaminen tipauttaa kuolinriskini (edelleenkin näitä mietitään aina 5 vuoden jaksolle) samalle tasolle kaikkien muiden kanssa, eli yhteen prosenttiin.
Kysyin älypää-Deckardin serkulta ChapGPT:ltä näytöstä rytmihäiriötahdistimen aiheuttamasta riskin laskusta, ja se arpoi tämän vastauksen:
Sydäntahdistimen edut kuolinriskin alentamisessaTekoälySe, että sinulle on asennettu ICD (implantoitava cardioverter defibrillator) periytyvän HCM:n, SVT:n jälkeisen selittämättömän pyörtymisen ja riskipisteytyksen (4,8 %) perusteella, on erittäin perusteltua ja noudattaa ESC:n 2022 HCM-suosituksia:
Pyörtyminen rasituksen yhteydessä tai rytmihäiriöön liittyen on aina merkittävä riskitekijä, etenkin jos taustalla on strukturaalinen sydänsairaus.
2. ICD:n hyöty näkyy parhaiten juuri tällaisissa tapauksissa
Useissa tutkimuksissa (esim. O’Mahony et al., 2014) on osoitettu, että ICD alentaa kuolleisuutta merkittävästi riskiryhmillä, ja yksikammioinen tahdistus on yleensä ensisijainen ratkaisu silloin, kun ei ole tarvetta eteistahdistukselle tai vajaatoiminnan hoitoon (CRT).
On hyvä huomioida, että:
3. Kammiolisälyönnit saavat eri merkityksen ICD:n kanssa
Nyt kun sinulla on ICD:
Yhteenveto tässä vaiheessa:
Mutta nyt päästään siihen oleelliseen hyötyyn. Minulla tahdistin tekee kaksi asiaa:
Rytmihäiriötahdistin ei siis pelasta minua sydänkohtaukselta, mutta saattaa pelastaa minut, jos joudun kammiovärinään, johon minulla on normaalia korkempi riski. Eli olen sitä ryhmää, jonka vuoksi sydäniskureita/defibrillaattoreita on joka hemmetin kaupassa.
Ero tulee siitä, että minä en ole riippuvainen siitä, että onko lähellä defibrillaattori, ja onko paikalla joku, joka tajuaa etten ole sammunut juoppo, ja jopa tietää mitä ensiapua tarvitsen. Sekä miten sydäniskuria käytetään.
Minulla on defibrillaattori koko ajan mukana. Jos joudun kammiovärinään, niin tahdistin antaa tarvittavan iskun 1-2 sekunnin sisällä.
Tuntisinko sen? Taatusti, jos olen tajuissani. Nuo vehkeet tekevät joskus väärän päätelmän ja antavat iskun. Kokemusperäisten juttujen mukaan se tuntuu kuin hevonen potkaisi rintakehän sisällä ja paitsi, että se sattuu jonkun verrankin (vielä pari päivää iskin jälkeenkin), niin se on kuulemma aika pelottava kokemus. Ja kyllä, noista on seurannut loukkaantumisia, koska siinä järjestään kaatuu. Tuo on yksi syy sille miksi tahdistin estää (Suomessa) ammattiautoilun.
Mutta useimmiten ihminen menee kammiovärinässä samalle hetkellä tajuttomaksi, joten ei sitä sitten tunne aidossa tilanteessa.
Jos sydän ehtii pysähtymään, niin sitä ei enää mikään iskuri käynnistä. Siihen vaaditaan elvytystaitoinen ulkopuolinen ja ensivaste paikalle äkkiä, mielellään minuuteissa.
Suurin osa kammiovärinässä olevista (kuin myös muutoin sydänelvytettävistä) kuolee. Henkiin jää muistaakseni prosentin verran kotona ja julkisilla paikoilla viitisen prosenttia, jos joku soittaa hätäkeskukseen. Syy siihen on tolkuton kiire.
Kammiovärinässä sydän ei enää pumppaa verta tehokkaasti, vaan nykii tehottomasti, mikä lopettaa verenkierron aivoihin ja elintärkeisiin elimiin. Jokainen viiveminuutti elvytyksen ja defibrilloinnin aloittamisessa laskee eloonjäämismahdollisuuksia noin 7–10 %, joten nopea ensiapu ja hoitoon pääsy ovat ratkaisevan tärkeitä.
Hukkuneiden kohdalla tästä puhutaan useammin, mutta aivot kestävät tyypillisesti ilman happea — joka tapahtuu, kun verenkierto pysähtyy — viitisen minuuttia. Aika harvassa paikassa ensiavun ambulanssi pääsee paikalle ja aloittaa hoidon kolmessa minuutissa tai alle.
Löysin tällaisen taulukon. Se selittää
|Tilanne|Elossa selviytyminen|| --- | --- ||kotona yksin|1-2 %||julkisella paikalla, ilman sydäniskuria|5-10 %||defibrillaattoria käytetty|30-60 % (parhaissa olosuhteissa)|| tahdistin reagoi ajoissa|>95 %, jos laite toimii suunnitellusti|
Pelottaako minua oma kuolinriski? Ei oikein, maailmankatsomukseni ja luonteeni ei ole sellainen. Mutta mietin ja ihmettelen useitakin asioita maailmankaikkeudessa, ja tämä on yksi niistä. Mutta en kiellä sitäkään, että kun ikää tuli lisää ja ongelmat alkoivat, niin heräsin omaan kuolevaisuuteeni.
Mutta kun en ole tällä hetkellä varsinaisesti sairas, oikeammin en tunne itseäni sairaaksi. Kyllä #päiväkirja ketjuissa kiukuttelen iästä, painostani ja kun ei jaksa sitä mitä haluaisi. Ne ovat kuitenkin eri asia kuin sairastaminen.
En minä HCM:ää tunne ja ainoa merkitys sillä on elämääni, että en pysty kävelemään enää max. 8 min/km, vaan olen jäänyt 10 min/km tasoon — ja sekin tulee beetasalpaajista, ei sydämestä.
En minä tunne mitenkään korkeaa kolesterolia ta verenpainetta. Niiden ainoa vaikutus mihinkään on vaatimus syödä lääkkeitä.
Ainoa terveydellinen ongelma on kipeät olkapäät.
And the prize for best street name trolling goes to the city of Prague. (@simonshowsyoumap) #Putin #funny #SlavaUkraini #ukraine #zelensky #map #russia
If a Muslim country had killed 54,000 Jews or Christian’s in a neighboring country and attempted to kill more with famine, I promise you, EU politicians would not just express disappointment.
They would act.
Kirjoitin eugeniikasta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa, ja kuinka sen parempi ymmärtäminen havainnollistaa valumistamme kohti fasismia.
(Eli vähän edgyä kamaa, mutta uskoakseni hyvin perusteltua.)
https://mntysalo.fi/blog/arkistot/999
#Juhonomablogi #fasismi #politiikka #eugeniikka #työmarkkinat #alustatalous #sote #downihmiset
@Ttso @magdalenahai Mahtaakohan niillä viljelymaa kattaa myös laitumet ja muun maatalouskäytössä olevan maan?
10% on paljon, tosin aitoina hehtaareina aika vähän. Tosin tanskalaiset ovat onnistuneet parturoimaan pienen maansa aika tehokkaasti. Mutta pakkohan niiden on, eroosio siirtää muuten koko maan mereen ja taivaan tuuliin.
@menneisyytesi @tomminieminen Hienoa sitten että tulee. Aiemmin ei tullut.
Mitä jos muutetaan väitettä? Tagien vaihtuva kirjainkoko sotkee hiljentämisen, ainakin osassa appeja, kuten #MonaApp jolloin suodatettu umk päästää UMK:n läpi.
Helping Your Dog Lose Weight
Slimming an obesity dog is basically easy. Feed less, move more. But in practise it may be a bit harder task.
https://www.poochierevival.info/feeding-a-dog/helping-your-dog-lose-weight/
@juuhaa Sehän tulee siitä, että lähdeaineistoa haalitaan eri puolilta ja lielimallien mielestä paska on hyvää, koska 10000 kärpästä näin ajattelee. Toinen vinoutuma tulee siitä miten kielimallia pyydetään aineistoa käsittelemään. Siis suurilla mittakaavoilla yleisellä tasolla. Sitten tulee tietysti mallin koodaus vastaan, jonka takia niillä on enemmän tai vähemmän kaikilla jenkkiläinen maailmannäkemys ja suhtautuminen.
@tomminieminen Kyl se vaikuttaa. #UMK on eri tunniste eri osumilla kuin #Umk tai #umk. Tai ainakin vielä UMK:n aikana oli.
@tomminieminen Ei jaksa. Riitelin umk:n aikana riittävästi. Ongelma on, paitsi että ihmiset käyttävät erilaisia muotoja, niin jokainen kirjainkokokin on oma erillinen tunnisteensa. Helpommalla pääsee, kun pitää some-paastoa 😂
@juuhaa Eikä ole. Sen todennäköinen cosiniin perustuva tuotos on vain erilainen kuin käyttäjän subjektiivinen näkemys todellisuudesta ja faktoista 😂
Itseasiassa, JOS tekoälyn lähdeaineisto on pätevä, ja JOS käytettävä prompti on pätevä, niin generatiivinen kielimalli tuottaa noin 90 prosenttisesti validin vastauksen asiakysymykseen ja johtopäätöksissä 80-90% tarkkuudella. Tuo tarkkuus on riittävä, jos sen hinta on matalampi kuin mitä virheiden aiheuttamat kustannukset ovat. Jep, ollaan yli kvartaalitalousajattelun.
Joka Mastodon on rauhoittunut euroviisujen jälkeen niin paljon, että uskaltaa taas alkaa lukemaan syötettä?
