Heikäläiset ovat kyllä aika pieniä, mutta kun yövilkkasilmät saa auki, niitä kyllä löytää. Varsinkin jos napostelee mustikoita.
Heikäläiset ovat kyllä aika pieniä, mutta kun yövilkkasilmät saa auki, niitä kyllä löytää. Varsinkin jos napostelee mustikoita.
Yövilkat yllättivät tänään. Viime vuonna löysin niitä tasan yhdestä paikasta harjulla, nyt muutaman sadan metrin päässä olikin muutama kymmenen lisää. Tietysti voi riippua siitä, milloin olen käynyt tuolla ja ehken vain huomannut kaikkia viime kesänä, mutta...
Laskin yhteensä neljäkymmentä ja niitä on varmasti enemmän. En edes poikennut polulta.
Keskipäivän lehtoneidonvaippa.
Tännekö piti laittaa niitä kämmekkäkuvia?
Osaavana kuvaajana otin toki kuvan vastavaloon.
Lehtoneidonvaipat ovat kasvaneet lisää. Jokohan pian kukat sieltä puhkeavat.
Löytyi vielä yksi lehdokkipaikka. (Kuva on vähän outo, tammentaimen kanssa parisuhteessa oleva lehdokki ei oikein erotu. Hyttysiä silmissä taas…)
Löydä täplätyypit.
Spot the spotted orchids.
Maariankämmekän sävyjä. Yhdessä vieras.
Heath spotted orchids. Visitor on one of them.
Ei mitään itselle uutta tänään, mutta pari paremman näköistä ja kokoista soikkokaksikkoa, tusinoittain maariankämmeköitä ja yövilkka.
Kolmen kämmekän kierros taas. Jossain olisi varmasti ollut ainakin herttakaksikkoa, mutta nyt ei jaksanut enempää kun ei sattunut helposti nenän eteen kuten yövilkka.
”Huulen kapeaa uurretta pitkin valuu mettä, jota imiessään hyönteinen tulee ennemmin tai myöhemmin koskettaneeksi siitintukun kärkeä – silloin siitepölymyhkyt tussahtavat yhtäkkisesti hyönteisen otsaan. Moisen tällin luulisi säikyttävän pölyttäjän pahanpäiväisesti, mutta yleensä ne näyttävät suhtautuvan asiaan rauhallisesti ja jatkavat kasvin pölyttämistä.”
(Luontoportti)
Soikkokaksikko, headbutt-kämmekkä.
Ja mikäs siinä jos kerran molemmille osapuolille sopii.
Taas kolmen kämmekän päivä. Vanhat tutut maariankämmekkä ja valkolehdokki sekä uusi tuttavuus herttakaksikko. Ainakin toivottavasti. Silmät täynnä hikeä ja hyttysiä konsultoin kyllä varmuuden vuoksi myös tunnistussovelluksia. Tyypit piileskelivät ovelasti oravanmarjojen seassa ja niiden kuvaaminen kännykällä hyttysten keskellä oli sen verran vaikeaa, että suurin osa kuvista epäonnistui täysin, vaikka kuinka luulin saaneeni tarkennettua oikein.
Mutta. Löytyipäs.
Nyt löytyi yksi soikkokaksikon kukinto - mutta se oli taittunut! Lehtiä oli jonkin verran, palaan myöhemmin tarkistamaan nämäkin uudelleen.
Näyttää vaatimattomalta, mutta soikkokaksikon metkuista pitää puhua joku päivä.
3/3
No nyt osuin oikeaan paikkaan. Maariankämmekät olivat aika hentoisia, mutta niitä oli suht paljon pienellä alueella, piti astella varovasti. Voi noita täplikkäitä lehtiä!
2/3
Kehno kuva taas ties mistä syystä, mutta tässä vaiheessa lehtoneidonvaipat ovat näemmä vähän lohikäärmemäisiä. Kukkia saa vielä vähän odottaa, mutta tulossa on. 1/3
Ennen paluuta Turkuun kävin vielä kumartamassa lähikämmekkää. Eipä tuoksunut yhtään iltapäivän lopulla, ei. Kuten odotettua, mitta pitihän sekin itse todeta…
Pitkä ja väsynyt päivä, en ehtinyt enkä jaksanut lähteä tarkistamaan paikallisten kämmeköiden edistymistä. Huomenna ehkä.
Lehdokki on tosiaan yötuoksuja. Hämäräkö tuoksun sitten laukaisee vai vaikuttaako siihen jokin muukin (kosteus, lämpötilan muutos?), en tiedä, miten ne kesän valoisimpaan aikaan Suomessa toimivat. Pitää perehtyä asiaan tarkemmin.
Valkolehdokki on Suomessa esiintyvistä kämmeköistä kolmanneksi yleisin. (Yleisin on ilmeisesti maariankämmekkä.)
Kasvi on rauhoitettu koko maassa.
Tämänkertainen #KeskiyönKämmekkäTiedotus päättyy tähän.
Lähikämmekän empiirisiä tutkimuksia: tuoksuuko lehdokki sateisena yönä? Onko yöperhosia liikkeellä eli kannattaako tuoksua?
En tiedä, ei tuo yksinäinen lehdokki minun nokkaani tuoksunut ennen kuin kumarruin sen lähelle. Hieno tuoksu kyllä on. Kasvi näytti päivänvalossa hentoiselta, nyt siinä oli jotenkin enemmän substanssia. Sehän heijastaakin valoa hyvin, jotta perhoset varmasti löytävät sen. Yöperhosella tosin lienee aika erilaiset silmät kuin ihmisellä.
Yllätyskämmekkä.
Eilen juoksin pitkin maita ja mantuja näitä pällistelemässä ja tänään sitten yhtäkkiä huomasin, että lapsuudenkodin tontin reunamilla nököttää yksinäinen lehdokki. Olen edellisellä visiitillä tuossa pyörinyt enkä huomannut mitään erikoista. Edellisinä kesinä kävin tontin reunoja läpi, koska äidin mukaan ex-metsässä näitä joskus oli. Ei löytynyt silloin. Lehdet piiloutuvat kielojen sekaan ja ennen kukintaa näitä ei aina helposti huomaakaan. Silti…
Yöhön oli vielä aikaa, mutta otollisessa paikassa piti laskeutua maan tasalle ja vähän nuuskaista lähietäisyydeltä. Kyllähän ne tuoksuvat.
Kuljin samaa reittiä kuin parina edellisenä vuonna, ensin katsomaan kurjenmiekkoja ja sitten lehdokkipaikkojen ohi. Olen aiemmin nähnyt niitä kahdella eri alueella, yhteensä hyvä jos kymmenen yksilöä. Nyt näin muutaman uudessa paikkaa jo alkumatkasta. Ensimmäisessä odotetussa paikassa taisi olla ainakin tusina. Ja sitten niitä vain löytyi, ja löytyi. Lopetin laskemisen neljäänkymmeneen ja totesin vain, että näitähän riittää.
Tänään sitten lähdin toiselle harjulle katsomaan, joko valkolehdokit kukkivat Hämeessäkin. No kyllä kukkivat. Todellakin kukkivat.