Viikonlopun elokuva-annos nautittu, osa 1 eilen ja osa 2 äsken, jälleen kerran haikein mielin ja elämää ohessa miettien: Dersu Uzala Mosvilmiltä englanniksi tekstitettynä, https://www.youtube.com/watch?v=sFaL03SKEzE
Eksyin kysymään itseltäni, mikä omassa elämässäni saattaisi osoittautua "kapteenin kivääriksi", siis siksi kohdan 2:12 paikkeilla luovutetuksi entisen olemisen tavan jatkamisen tueksi, joka pian osoittautui kuoleman tuomioksi (Dersu tapettiin hienon kiväärin takia). Parhaillaan pitkitän aivoeläimen taivaltani tietokoneen ja kahden näytön avulla muutenkin täysin varustellussa kodin työhuoneessa (hakusana extended cognition). Näitä ilman olisin aika onneton asioitteni hoitamisessa, kun etenevä muistisairaus kurittaa aivoja ja lonkan ja alaselän kivut pysyvät seisoessa kurissa vain muutakin elimistöä rasittavan lääkityksen voimin. Olen tavallaan jatko-ajalla, ja osin selvästi vippaskonstein. Vai olisiko hartaasti toivomani ja yhä viipyvä selkä- ja ehkä lonkkaleikkaus minun "kapteenin kiväärini" jopa melko konkreettisesti (rosmon paikalla olisi sitten vaikka sairaala-bakteeri).
Tuosta ties kuinka monta kertaa kokemastani filmistä jäin (taas) kummastelemaan pientä detaljia: kohdassa 1:57 Dersun puukko jäi puuhun epäonnistuneen ja miehen mielen musertaneen tarkka-ammunta-yrityksen jälkeen (kintaan otti). Jos joku oli sen noutanut, en sitä ainakaan 2:00 paikkeilla nähnyt Dersun vyöllä. Puukon kadottaminen olisi noilla seuduilla sellaisenaan kuolemaksi. Myöhemmin kaupungissa puukko näytti vilahtaneen 2:06 tienoilla, kun Dersu sai kuulla, ettei puistoissa saa ampua (vaikka pyssy vaatisi), ja kantovedestä pitää maksaa. Kaikenlaisia määräyksiä sitä onkaan!
Lopun hitaasti raksuttavat uunin ääressä istumiset ovat osalle vanhuksista tuttuja sellaisenaan, tai vaikka tulen televisioon vaihtaen. Eikä monellekaan auta sen asian kirkastuminen, että "Dersu ei voi elää kaupungissa" (2:12), kun takaisin "kotiin" ei enää pääse. Tässäkin voi miettiä luopumisen analogioita, jos vanhuus ei ole vielä lähellä edes sukulaisten kautta. Jotain hurjan haikeaa ja kaunista symboliikkaa on tuossa vielä tarjolla olevaan elämään mahtumattomuudessa. Siinä taas tuntuu silkkaa lohdutonta surua ja kauhua, kun katsoo ystävän hautaa luotavan umpeen ehdittyään viime hetkellä todistamaan, että se todellakin oli hän (2:18).
Ei mulla muuta... Kiitos Kurosawalle, Munzukille, Solominille ja keitä siinä nyt olikaan tätä myöhäisempää 1975 elokuvaa tekemässä Arsenjevin kirjan pohjalta, https://en.wikipedia.org/wiki/Dersu_Uzala_(1975_film)
#dersuUzala #film #elokuva #kurosawa #arsenjev