Tänne sit kuvia kun ei pixelfed toimi.
Ilves on kulkenut ihan tontin rajalla 😲
#ilves #lumijäljet
Vahva suorittaminen ”riistakamera aina väärässä paikassa” -sarjassa jatkuu. Edellisessä jaksossa päähenkilö haki kameran saukkovahdista pois pihaan ilvesten varalta. Tässä jaksossa päähenkilö löytää viimeisiltä lumilta kahdet saukonjäljet siellä, missä kamera aiemmin oli. Ei kuvia ilveksistä, ei kuvia saukoista, klassinen lose-lose-tilanne.
Lumijälkiretki tai -kurssi ois joskus hauska pitää, paitsi että
* lumiolosuhteita vaikea hallita kun en ole sääntekijä
* tuuli ja lämpötila vaikuttaa eläinten liikkumiseen eli mitään ei voi taata löytyvän
* vaikea opettaa tuntumaa, sitä miten tarpeeksi jälkiä nähtyään vain jotenkin tietää, kenen ne on.
Päivän jäljet löytyi omasta metsästä, ei ihan tuoreet. Kotinurkilla näyttää pyörivän 1-vuotias tupsukorva tai useampi, jälkien polkuanturaosuuden leveys aika tarkka 7,5 cm.
Kuusikoissa lunta on edelleen aika vähän, joten valkohäntäpeurat ja metsäkauriit liikkuu vielä aika syvälläkin metsissä ja makuuksia näkyy siellä täällä. Ei he kyllä hääviä petiä vaadi. Tiheäoksainen vanha kuusi jonka alla ohuelti lunta, ja siinä nukutaan.
Kiva oli löytää eilen ehdat metsäjäniksen jäljet – pupu oli kulkenut niin valtavat ja leveät lumikengät jalassa, ettei jälkien jättäjästä jäänyt pienintäkään epäilystä.
Metsäjänis on ilmastonmuutoksen suuria häviäjiä maan eteläosissa, eikä sitä täälläkään enää usein näe. Keväällä löysin paljon metsäjäniksen talvikarvaa 5 km päässä eilisistä jäljistä, joten alueella sinnittelee ainakin joku yksilö. Lumisena seutuna Tammelan ylänkö saa ehkä pitää metsäjäniksen vielä hetken.
Siihen on saukko tehnyt polun sulapaikkojen välille. Aika vanha jälki mutta vielä erottuu jotenkuten.
Vähän mittakaavaa, miten ison jäljen ilves jättää, kun myös jalan karvoitus uppoaa lumeen. Kahluujälki rinteessä upottavassa lumessa on melkein yhtä pitkä kuin koon 41 saapas.
Raynaud’n ilmiö – valkosormisuus – näköjään alkaa kylmässä peukalonhangasta, enpä ole tuotakaan ennen huomannut o_0
Tähän nevalle kun pölähti ekaa kertaa, pisti silmään, ettei sen poikki kulkenut yksiäkään hirven- tai peuranjälkiä, vaikka vieressä makuuksia siellä täällä ja matalaksi laidunnettua koivupuskaa aaritolkulla. Kiersin suosiolla metsänrajaa pitkin. Kesäaikaan selvisi, että neva on allikkoinen ja leutoina talvina sen ylittäjä saisi tosi kylmän kylvyn.
Ei ne tyhmiä ole. Vähän jos katsoo, mistä eläimet kulkee tai ei kulje, pääsee itse helpommalla. #lumijäljet