Ihmiset haluavat matkustella ulkomaille. Onhan se kivaa. Mutta siinä on ongelmansa, joista varmasti tiedätte. Tuumailin tässä, että hupimatkustusta (joiden lisäksi on työmatkustus ja sukulointi) tehdään enimmäkseen kahdesta syystä; arkipaon sekä seikkailunhalun takia. Turhan kuluttamisen ehkäisemiseksi olisi hyvä miettiä, mitä näiden syiden pohjalla on. Voiko saman tarpeen tyydyttää paljon helpommin, vai tarvitseeko sitä ylipäätään?
Arkielämää voisi tarkastella ja mahdollisuuksien mukaan muuttaa siten, ettei sitä tarvitse viikonloppuisin, kuukausittain tai lomilla paeta jonnekin kauas. Tiedän, se on vaikeaa, mutta koska arki muodostaa suurimman osan elämästä, kannattaisi sitä ainakin yrittää parantaa. Toisaalta, vaikka elämä olisikin pääosin hyvää, on minustakin välillä kiva heivata arkirutiinit huitun tuuttiin ja elää hetken kuin sika pellossa. Mielestäni peltoa ei kuitenkaan tarvitse lähteä hakemaan kaukomailta, vaan jo lähimatka naapurikaupunkiin tai toiselle puolelle maata (tai omaa kaupunkia!) ajaa saman asian. Pääasioita ovat maisemanvaihto ja mielentilan muutos, jotka voivat olla hyvin pieniä.
Seikkailu on upeaa, mutta sekään ei minusta vaadi kaukokohdetta. Seikkailu on nimittäin etupäässä mielentila. Tulee vain ottaa pää pois per–, siis avata silmänsä ja huomata, ettei kaikki jännittävä ole ulkomaiden vanhoissa kaupungeissa tai ostoshel–, siis -kortteleissa, silmänkantamattomiin siintävillä hiekkarannoilla tai satoja vuosia vanhoissa kirkoissa ja palatseissa. Minä löydän mielenkiintoisia, jänniä asioita lähimetsistä, rääseiköistä, joutomailta ja hylätyistä rakennuksista. Ymmärrän, tämä voi kuulostaa aivan paskalta alkuunsa. Mutta kun oppii katsomaan tuttuja tai lähellä olevia mutta tuntemattomia kohteita uusin silmin, alkaa seikkailu siitä, kun avaa ulko-oven.
#matkustaminen #seikkailu #arki