📚Kaksi kirjavinkkiä📚

✨Euripides & Otto Manninen (suomennos: Medeia
(Oppijan, 2021)

Tämä oli vähän turhan hankalasti luettava siihen hetkeen, jossa tämän luin...

Tarina oli itsessään hyvin synkkä. Näyttämöllä varmasti toimii paremmin kuin luettuna, kun näyttelijät pystyvät tuomaan hahmoihin syvyyttä. Medeia on hahmona kiinnostava, mutta pelkän tekstin perusteella hänestä ei ihan saa otetta.

✨Erja Eteläinen: Gaian tyttäret
(Momentum, 2024)

Kiinnostava utopiamaailma, jossa on kuitenkin dystopian piirteitä tämän "paratiisin" ulkopuolella.

Tällaiset suljetun yhteisön tarinat ovat kiinnostavia, kun kirjassa saadaan helposti aikaiseksi vastakkainasettelua ulkomaailman kanssa. Tässä suljettu yhteisö on se tavoiteltava, lempeä ja hyvä paikka, mikä oli virkistävää.

Pidän kirjan hahmoista. Varsinkin päähenkilö on kiinnostava. Pidän siitä, että tässä kirjassa ihmiset saavat olla, mitä ovat. Tässä kritisoidaan samalla taitavasti meidän maailman ongelmakohtia.

Tälle lämmin suositus!🥰

#queerlukuhaaste2025
Eri sukupuolijärjestelmä

#maaginenkesäkisa2025
Lue jokin antiikin tragedia
Näytelmä

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #kirjasome #lukuhaasteet #queerkirjallisuus #sateenkaarikirjallisuus #sukupuolenmoninaisuus #utopia #näytelmä #näytelmäkirjallisuus #antiikintragedia #oppiankirjat #Euripides #OttoManninen #Medeia #momentumkirjat #ErjaEteläinen #Gaiantyttäret

📚Kaksi sarjakuvavinkkiä📚

✨K. O'Neill: Aquicorn Cove
(Oni Press, 2018)

Sympaattinen sarjakuva, jossa on suuri sanoma.

Pidän K. O'Neillin lempeän värikkäästä kuvitustyylistä paljon. En muista suomalaisissa sarjakuvissa törmänneeni aivan tämäntyyppiseen kuvitukseen. Osaako joku vinkata, tekeekö joku suomalainen sarjakuvataiteilija tämän tyylistä kuvitusta?🤔

Pidän siitä, että hahmot ovat monipuolisia ja rikkovat tunnettuja sukupuolinormeja esimerkiksi vaatetuksellaan. Tämän sarjakuvan vesisarvet (?) (engl. aquicorn) muistuttavat paljon O'Neillin teelohikäärmeitä, mutta niissä on omat ominaispiirteensä ja toki nämä elävät vedessä. Purkkiin pelastetusta vesisarvesta tuli mieleen muumien viimeinen lohikäärme jakso!😍

Pidän siitä, miten lempeästi tässä puhuttiin merten suojelusta ja siitä, miten pienetkin asiat vaikuttavat merten hyvinvointiin.

✨Hari Conner: I Shall Never Fall In Love
(Simon & Schuster, 2024)

Tietoa täynnä oleva tunnelmallinen sarjakuva.

Kiinnostavat hahmot, mutta toinen päähenkilöistä on aika ajoin aavistuksen raskas toisia ihmisiä kohtaan.😅
Tämä on yllättävän raskaslukuinen sarjakuvaksi. Tässä on niin paljon tapahtumia ja asiaa. Ehkä hahmojen puhetapa myös vaikuttaa asiaan. Se on hyvin vanhanaikaisen tuntuista. Nämä selittyvät sillä, että sarjakuvaan on liitetty lyhyt historiallinen osuus ja siihen on käytetty historiallisia faktoja.

Kuvitustyyli on miellyttävä. Pidän hahmojen ilmeikkyydestä ja värien käytöstä. Tässä yhdistyy mangamaiset reaktiot ja perinteisempi tällaisten sarjakuvien tyyli. Lukujen vaihdokset on piirretty ihanan vintagetyylisesti. Taustamaisemat ovat viehättävän tunnelmallisia. Voisin ajatella, että tästä pitävät Jane Austenin kirjojen tunnelman ystävät, kuten kirjan kuvauksessa sanotaankin.

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#queerlukuhaaste2025
(Aquicorn) Sukupuolinormien rikkominen
(ISNFIL) Transhistoria

#katsekansiin25
(Aquicorn) Kaunis - Kannen on suunnitellut sarjakuvataiteilija itse.

#helmetlukuhaaste2025
(Aquicorn) 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #lukeminen #kirjat #lukuhaasteet #sarjakuvat #sarjakuva #sarjakuvavinkki #englanninkielisetsarjakuvat #mertensuojelu #transhistoria #KatieONeill #Aquicorncove #HariConner #IShallNeverFallInLove

📚Kirjasarjavinkki📚

Sain vihdoin luettua Myrtin jatko-osatkin, joten tässä pientä arviota niistä.

✨Ursula Mursu & Apila Pepita (kuvitus): Myrtti ja noitatukka
(Kumma, 2021)

Oli ihanaa lukea tämä uudelleen!😍

Tätä oli valaisevaa lukea kiinnittäen huomiota enemmän sukupuolen moninaisuuteen kirjassa. Lähes kaikki hahmot ovat jollain tavalla queer ja sitä ei erikseen alleviivata, koska se on normaalia (kuten sen pitääkin olla).

Pidän kirjan huumorista ja tarinan kuljetuksesta edelleen suuresti. Tässä onnistutaan tavoittamaan seikkailu ja lempeys.

Kuvituksen voisin edelleen vaikka pistää omalle seinälle. Rakastan värejä, hahmojen moninaisuutta, aitoutta, ilmeikkyyttä ja suloisuutta. Noitatukat on best!💜

✨Myrtti ja kudelmataika
(Kumma, 2022)

Ihana jatko-osa tarinalle!

Kuvitus hurmaa edelleen yksityiskohdillaan. Kuvat ja teksti täydentävät toisiaan ihanasti. Tässä päästään tutustumaan uusiin hahmoihin. Pidän näissä siitä, että erilaisuus tuodaan niin mutkattomasti esiin.

Kuuilman taikuus on kiinnostavaa ja pidäl siitä, miten se auttaa käsittelemään tunteita. Tunteiden käsittely on ehdottomasti tämän kirjan vahvuus. Tunteita kuvataan aidosti ja niiden käsittelyä opitaan turvallisten aikuisten kautta.

✨Myrtti ja nuuskiva kinuski
(Kumma, 2023)

Jälleen toimiva jatko-osa, jossa representaatio toimii!

Pidin tässä osassa kuvitusten osalta siitä, miten eri huoneita oli kuvailtu kauempaa. Niissä oli ihania yksityiskohtia ja sai käsityksen paikoista aivan eri tavalla. Myös uudet hahmot viehättivät, mutta ehkä olisin kaivannut joidenkin aiempien hahmojen läsnäoloa enemmän.

Turvallisista aikuisista puhutaan tässä tosi ihanasti. Ihanaa, ettei tässä kirjassa perhe ole vain vanhemmat, vaan se on rakennettu itse lähellä olevista aikuisista, jotka ymmärtävät.

Suosittelisin tätä sarjaa ehdottomasti opekollegoille sekä luettavaksi oppilaiden kanssa että itsekseen!🥰

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#queerlukuhaaste2025
(Noitatukka) Lasten- tai nuortenkirja
(Kudelmataika) Transilo
(Nuuskiva kinuski) Muunsukupuolisuus

#katsekansiin25
(Noitatukka) Ilma
(Kudelmataika) Tuli
Kannet on suunnitellut kuvittaja Apila Pepita.

#suosikituudelleen
(Noitatukka) Suosittelet usein muille

#helmetlukuhaaste2025
(Kudelmataika) 41. Kirja sijoittuu aikakauteen, jolla et haluaisi elää (en muistanutkaan, että tämä oli kirjoitettu sijoittuvaksi korona-aikaan)

#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Noitatukka) 18. Olet ennenkin lukenut samannimisen kirjan

#swiftiebookwormchallenge
(Noitatukka) The Other Side of the Door - Book with a hidden world or secret passage

#kirjafedi #kirjamastodon #kirjadontti #lukeminen #kirjat #lukuhaasteet #lastenkirjallisuus #lastenkirjat #sateenkaarikirjallisuus #queerkirjallisuus #seikkailu #tunnetaidot #noidat #kummakustannus #Kuuilma #UrsulaMursu #ApilaPepita #Myrttijanoitatukka #Myrttijakudelmataika #Myrttijanuuskivakinuski

📚Kirjavinkki📚

✨Elliot Page & Pasi Rakas Jääskeläinen (suomennos): Valokeilan vankina
(Bazar, 2023)

Olen päätynyt aiemminkin pohtimaan sitä, miten julkisuus asettaa ihmisille haastavia odotuksia ja tämä kirja antoi vahvistusta mielikuvilleni.

Pidin tässä kirjassa siitä, että tarinassa päästiin tutustumaan Elliotin koko matkaan näyttelijänä ja ihmisenä. Tämä oli kuitenkin kirjoitettu aavistuksen poukkoilevasti, mikä teki tästä paikka paikoin hankalan seurata.

Elliot Page on pyörinyt katsomissani elokuvissa vuosien varrella paljonkin. Muistelen katsoneeni Junon aika nuorena. Se jätti itselle jotenkin omituisen olon, jota en osaa enää jälkikäteen selittää. Nuorena Rollergirl oli myös usein katsottu leffa ja sen viehätystä lisäsi tädin silloinen roller derby -harrastus. Sen lisäksi olen törmännyt Elliotiin myös Beyond Two Soulissa. Uudemmissa tuotannoissa minulla on vähemmän tarttumapintaa. Umbrella Academy ei ole (vielä) herättänyt mielenkiintoa, mutta se johtuu vain supersankarigenrestä, johon minun on hankala tarttua.

Oli raastavaa lukea Elliotin hankalasta polusta. Tuntuu, että olen nyt lukenut ja katsonut julkisuuteen liittyen melko negatiivissävytteisiä tarinoita. Onneksi tällä tarinalla on onnellisempi loppu.

Haasteet, joihin tämän sijoitin:

#queerlukuhaaste2025
Transmaskuliinisuus

#katsekansiin25
Valokuva - Kannen on suunnitellut Susanna Appel.

#helmetlukuhaaste2025
38. Elämäkertaromaani

#kirjamastodon #kirjamasto #kirjadon #lukeminen #lukuhaasteet #kirjat #kirjavinkki #queerkirjallisuus #sateenkaarikirjallisuus #julkisuus #näyttelijäntyö #elokuvat #bazarkustannus #ElliotPage #PasiRakasJääskeläinen #Valokeilanvankina

📚Kaksi sarjakuvavinkkiä📚

✨Marguerite Abouet, Clement Oubrerie & Kirsi Kinnunen (suomennos): Aya - Elämää Yop Cityssä
(Arktinen banaani, 2010)

Kiinnostava katsaus afrikkalaiseen kulttuuriin. Pidin lopun koosteesta, jossa kerrottiin lisää faktoja mm. kulttuurista, vaatetuksesta ja ruuasta. Ajattelin, että Aya olisi tarinan päähenkilö, mutta tämä kertoikin ehkä enemmän kaikista muista hänen kauttaan.

Pidin sarjakuvan arkisuudesta ja pienistä juonenkäänteistä. Piirrostyyli oli kiinnostava ja värien käyttö taidokasta. Pidin siitä, miten yötä oli kuvailtu värien avulla. Samoin eri alueiden varallisuuseroja oli korostettu värien kautta entisestään.

Postausta kirjoittaessani huomasin, että sarjan jatko-osista kaksi löytyy kirjastosta englanniksi. Pitänee tarttua niihin jossain vaiheessa!🤔

✨Pia Westerholm: Poikani Vimma
(Suuri Kurpitsa, 2024)

Todella avaava tarina erään transnuoren kivisestä polusta kohti diagnoosia.

On hyvä, että tällaisia kirjoitetaan. Tästä voi transnuoren lisäksi saada joku vanhempi vertaistukea. Toivoisin, että alan ammattilaiset lukisivat näitä tarinoita. Ehkä sitten jonain päivänä heidänkin silmät avautuisivat siihen, mitä he ajavat ihmiset käymään läpi.

En ole hirveästi lukenut tällä tyylillä piirrettyä sarjakuvaa, mutta tämä oli kiinnostava (pitäisi lukea enemmän erilaista sarjakuvaa!). Pidin siitä, miten tämä tyyli sopi tarinaan. Se oli tarpeeksi rosoinen ja korosti tarinan raastavuutta. Tyyli ei siis ole suosikkini, mutta tässä se toimi oikein hyvin.

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#luemaailmavuodessa
(Aya) Keski- tai eteläafrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

#lukienläpivuosikymmenten
(Aya) 2000-luku + sarjakuva

#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Aya) 14. Kirja sisältää reseptin

#queerlukuhaaste2025
(Poikani Vimma) Sarjakuva

#pahamieliparasmieli2
(Poikani Vimma) Transfobia

#helmetlukuhaaste2025
(Poikani Vimma) 29. Kirjailijan viimeisin teos

#kirjamastodon #kirjamasto #kirjadon #lukeminen #kirjat #lukuhaasteet #kirjavinkki #sarjakuvavinkki #sarjakuvat #afrikkalainenkulttuuri #queerkirjallisuus #transnuoret #MargueriteAbouet #ClementOubrerie #KirsiKinnunen #AyaelämääYopCityssä  #PiaWesterholm #PoikaniVimma

📚Kolme sarjakuvavinkkiä📚

✨Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer
(First Second, 2014)

Olipas kiintoisa lukukokemus!

Aihe on paikoittain aika raskas, mutta sitä kerrotaan mielestäni hyvin esiteinin näkökulmasta. Tässä itselle ehkä aavistuksen tökkii kaikkien aikuisten alkoholin käyttö joka välissä. Tyttöjen ystävyyttä tässä kuvaillaan kauniisti.

Kuvitustyyli on paikoittain aika mangamainen ihmisten osalta. Pidän siitä, miten hahmot on piirretty. Maisemia kuvaillaan kauniisti. Pidän paljon aukeamista, joissa tarinaa kuljetettiin lähes kokonaan pelkän kuvituksen avulla. Erityismaininnan voi antaa meren kuvitukselle. Se on ihana!😍

✨Crystal Frasier, Val Wise & Oscar O. Jupiter: Cheer Up! - Love and Pompoms
(Oni Press, 2021)

Ihana tarina siitä, miten urheiluharrastuksen sisällä tuetaan toisia tiiminä.

Tässä on kiinnostavat hahmot ja heidän persoonansa näkyy sekä tarinassa että kuvituksessa. Pidän siitä, että romanttinen puoli ei vallannut koko tarinaa, vaan fokus pysyi myös muualla.

Pidän kuvitustyylistä ja värien käytöstä. Tässä on hieman mangamaisuutta, mutta tyyli kallistuu enemmän perinteisempään kuvitukseen. Sateenkaarevuus on tuotu saumattomaksi osaksi tarinaa.

✨Eunnie: If You'll Have Me
(Penguin Books, 2023)

Ihana kuvitustyyli, jossa on paljon mangamaisuutta. Värejä on käytetty tarkoituksenmukaisesti. Pidän varsinkin päähenkilön aavistuksen ylimitoitetuista ilmeistä joissain tilanteissa. Ne ovat suloisia!

Tällaiset nopealukuiset sydäntä lämmittävät tarinat ovat ihania. Tässä on kuvattu ihmissuhdetta ihanan aidosti väärinkäsityksineen kaikkineen. Pidän siitä, miten suostumusta käsiteltiin tarinassa.

Pidän myös siitä, miten eri ajat (menneisyyden tapahtumat ja nykyisyys) oli erotettu kuvituksen taustavärin avulla. Sarjakuva on tehty helpoksi seurata.

Haasteet, joihin nämä sijoitin:

#queerlukuhaaste2025
(Cheer Up) Transfeminiinisyys

#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Cheer Up) 12. Kirjan nimessä on sanonta, slogan tai lentävä lause

#helmetlukuhaaste2025
(Summer) 27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla
(If You'll Have Me) 11. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio

#swiftiebookwormchallenge
(Summer) Fifteen - A coming-of-age story

#kirjamastodon #kirjamasto #kirjadon #lukuhaasteet #lukeminen #kirjat #kirjavinkki #sarjakuva #sarjakuvavinkki #sateenkaarikirjallisuus #queerkirjallisuus #romantiikka #rakkaustarina #cheerleading #mielenterveydenhaasteet #MarikoTamaki #JillianTamaki #ThisOneSummer #CrystalFrasier #ValWise #OscarOJupiter #Cheeruploveandpompoms #Eunnie #IfYoullHaveMe

Queerlukuhaaste 2025 on käynnissä. Kirjani sopivat seuraaviin kohtiin:

Teräsjää ja Kuu paistaa, kuollut ajaa:
1) Transfeminiinisyys
2) Spefi
3) Sukupuolinormien rikkominen
4) Transmaskuliinisuus
5) Transhistoria
6) Romantiikkaa
7) Eri sukupuolijärjestelmä
8) Muunsukupuolisuus

Kaamoksen kissa:
9) Lasten - tai nuortenkirja

Liminaalitilat:
10.) Runokirja
11) Translukijan suositus

#queerlukuhaaste2025 #sateenkaarispefi #spefi #kansanperinne #kirjamastodon

Tässäpä kaksi kirjaa, joita yhdistää transhahmot ja masennuksen sekä kuoleman käsittely (hyvin eri näkökulmista). Uudelleenpostaan samassa Dead Collections tekstin, koska miksipä ei.

Kuura Juntusen Mähän tiesin ettei täällä ole mitään on nuoren kirjoittama kirja nuorille ja siinä korostuu kaikenlainen nuoruuteen liittyvä tunteilu ja haahuilu. Kirja tuntui jotenkin aika nostalgiselta, koska omissa luonnoksissa vilisi hyvin samanlaisia juttuja sillon kun itse 14–16-vuotiaana kirjottelin enemmänkin kaikkea fiktiivistä. Masennus ja ahdistus, maailman ja elämän turhuus ja oma (kaiken mittakaavassa) pienuus kaikui ja kolisi tekstissä todella kovaa.

Mähän tiesin ettei täällä ole mitään pohtii elämää, ystävyyttä, elämän tarkoitusta, perhettä, parisuhteita, rakastumista, ihastumista, kuolemaa ja, yllättäen, vähän myös Kuopiota ja kuopiolaista nuorekasta mummoa. Teksti oli kevytlukuista, mutta rytmi melko epätasainen. Poukkoilua aiheesta ja teemasta toiseen oli häiritsevän paljon, sillä vähän kaikkea käsiteltiin, mutta kaikkea melko pintapuolisesti. Uskon tämän nappaavan nuoren lukijan otteeseensa paljon tehokkaammin kuin esimerkiksi kaltaiseni 27-vuotiaan suht. paljon lukeneen.

#QueerLukuhaaste2025 : Nuorten tai lasten kirja

Isaac Fellmanin Dead Collections on ylistys arkistoille ja vampyyreille ja arkistovampyyreille.

Dead Collections on arkistoylistyksen lisäksI rakkaustarina ilman tyypillisiä vampyyrikliseitä. Transpäähenkilö(t) ilahdutti ja suututti ja nauratti ja itketti. Tässä oli lisäksi tosi hyvä kuvaus oman identiteetin löytymisestä/vahvistumisesta. Rakkaustarina transkirjallisuudessa on myös jokseenkin vaikea löytää? Löytyy sellasia kirjoja, joissa on seksiä ja rakkautta ja ystävyyttä ja valittuja perheitä, mutta tällasta varsinaista rakastumisen kuvaamista olen lukenut harvemmin. Tai ehkä ei ole osunut vain kohdalle. Tätä suosittelen siis oikein lämmöllä tämän vuoden transteemaisen #QueerLukuhaaste2025 :een kohtaan romanssi.

Yksinäisyyttä tässä käsiteltiin myös, sillä erakkoarkistovampyyri-päähenkilömme ei nimittäin osannut löytää omaa yhteisöään. Olisin mielelläni lukenut muista vampyyreista enemmän, koska tässä oli kiinnostava kuvaus vampirismista sairautena. Vampirismin patologisointi peilautuu jotenkin jännästi mun mielessä transsukupuolisuuden patologisointiin, mutta en oikein osaa sanottaa tätä sen syvällisemmin juuri nyt. Yritän silti: asia joka ei ole tyypilisesti nähty sairautena (vampirismi, jotain yliluonnollista) nähdään tässä maailmassa sairautena, samoin kuin asia, joka ei ole sairaus, mutta jota käsitellään meidän maailmassamme lääketieteessä eräänlaisena sairautena kontrollin ylläpitämiseksi (sukupuolimafia, joka päättää kuka on tarpeeksi sairas ansaitsakseen leikkauksia ja hormoneita ja siten rikkoa vakiintunutta teennäistä sukupuolijärjestelmäämme). (Trans)sukupuolisuus on kuin vampirismi. Se on yliluonnollista ja koskematonta, koska se sijaitsee meissä kaikissa juuri niillä tavoilla kuin itse haluamme, ja vaikka se on siten verrattavissa yliluonnollisena pidettyyn vampirismiin, transsukupuolisuus ei tartu kuten vampirismi (tosin kuin eräät luulevat). Jotenkin sellainen tunne mulle tuli. Vampyyrit on (sen lisäksi, että ne on homojen) transihmisten kulttuuripääomaa nyt. Arkistot kuuluu myös queerihmisille. Ei tätä edes tarvi selittää.

#QueerLukuhaaste2025 : romanssi

#bookstodon #KirjaMastodon #KirjaMasto #queerkirjat #Slukee #literature #kirjat

Minikirja-arvio #Slukee

Isaac Fellmanin Dead Collections on ylistys arkistoille ja vampyyreille ja arkistovampyyreille.

Dead Collections on arkistoylistyksen lisäksI rakkaustarina ilman tyypillisiä vampyyrikliseitä. Transpäähenkilö(t) ilahdutti ja suututti ja nauratti ja itketti. Tässä oli lisäksi tosi hyvä kuvaus oman identiteetin löytymisestä/vahvistumisesta. Rakkaustarina transkirjallisuudessa on myös jokseenkin vaikea löytää? Löytyy sellasia kirjoja, joissa on seksiä ja rakkautta ja ystävyyttä ja valittuja perheitä, mutta tällasta varsinaista rakastumisen kuvaamista olen lukenut harvemmin. Tai ehkä ei ole osunut vain kohdalle. Tätä suosittelen siis oikein lämmöllä tämän vuoden transteemaisen #QueerLukuhaaste2025 :een kohtaan romanssi.

Yksinäisyyttä tässä käsiteltiin myös, sillä erakkoarkistovampyyri-päähenkilömme ei nimittäin osannut löytää omaa yhteisöään. Olisin mielelläni lukenut muista vampyyreista enemmän, koska tässä oli kiinnostava kuvaus vampirismista sairautena. Vampirismin patologisointi peilautuu jotenkin jännästi mun mielessä transsukupuolisuuden patologisointiin, mutta en oikein osaa sanottaa tätä sen syvällisemmin juuri nyt. Yritän silti: asia joka ei ole tyypilisesti nähty sairautena (vampirismi, jotain yliluonnollista) nähdään tässä maailmassa sairautena, samoin kuin asia, joka ei ole sairaus, mutta jota käsitellään meidän maailmassamme lääketieteessä eräänlaisena sairautena kontrollin ylläpitämiseksi (sukupuolimafia, joka päättää kuka on tarpeeksi sairas ansaitsakseen leikkauksia ja hormoneita ja siten rikkoa vakiintunutta teennäistä sukupuolijärjestelmäämme). (Trans)sukupuolisuus on kuin vampirismi. Se on yliluonnollista ja koskematonta, koska se sijaitsee meissä kaikissa juuri niillä tavoilla kuin itse haluamme, ja vaikka se on siten verrattavissa yliluonnollisena pidettyyn vampirismiin, transsukupuolisuus ei tartu kuten vampirismi (tosin kuin eräät luulevat). Jotenkin sellainen tunne mulle tuli. Vampyyrit on (sen lisäksi, että ne on homojen) transihmisten kulttuuripääomaa nyt. Arkistot kuuluu myös queerihmisille. Ei tätä edes tarvi selittää.

#QueerLukuhaaste2025 : romanssi

#KirjaMastodon #KirjaMasto #bookstodon #Trans #QueerBookstodon

Shon Faye: Love in Exile

Pyörähin Helsingissä niin nopealla keikkareissulla, että hyvä jos kerkesin kirjakaupassa piipahtaa. Love in Exile oli onneksi helppo ostos kiireessäkin, koska vaikutuin Fayen helppolukuisesta mutta viisaasta kirjoitustyylistä aiemmin, kun luin hänen anti-gender-liikkeestä kirjoittamansa The Transgender Issue -kirjan. Voi olla, ettei keikkaa seuranneet väsymys ja tyhjyys olleet parhaita mahdollisia olosuhteita rakkaudesta kertovan esseekokoelman lukemiselle, mutta kyllä tästä väsynytkin pää sai uutta ajateltavaa.

Love in Exile tosiaan kertoo rakkaudesta, ja maanpako viittaa tässä tapauksessa siihen, ettei Faye koskaan ole kokenut olevansa rakkauden arvoinen. Tähän on monia syitä, joita Faye kuvaa kirjassa huomattavan avoimesti. Keskeisintä on vahinko, jota syntyy, kun kasvaa transihmisenä transfobisessa maailmassa, ja Faye pohtii etenkin kirjan alkupuolella vaikeaa suhdettaan miehiin. Transitionsa takia hän on keskivertoa tietoisempi siitä, mikä kaikki heteronormatiivisessa maailmassa ja sen hyväksymissä parisuhdemalleissa mättää, muttei hän mahda mitään sille, että on romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostunut juuri miehistä. Toisaalta hän ei ymmärrä myöskään heteropessimismiä eli sitä, kun etenkin vain miehistä kiinnostuneet naiset pahoittelevat, häpeävät tai surkuttelevat heterouttaan (sen sijaan, että vaatisivat rakastamiltaan miehiltä parempaa ja pitäisivät itsestään huolta). Rakkauden löytäminen lähtökohtaisesti vinksahtaneessa systeemissä voi olla hankalaa etenkin silloin, jos joutuu välillä taistelemaan oikeudestaan päästä siihen mukaan. Vaikka kirjassa käsitellään muunkinlaisia rakkauksia, ovat nämä pohdinnat niin keskeisiä, että voisin #QueerLukuhaaste2025 -suorittajille suositella kirjaa kohtiin “transfeminiinisyys” ja “romantiikkaa” (tai tässä tapauksessa romantiikan problematisointia ja tutkailua, mutta hei, tarpeeksi lähellä).

Eheän alun jälkeen kokoelma leviää vähän joka suuntaan, eivätkä kaikki teemat jaksa kiinnostaa yhtä lailla. Kiinnostavia olivat ainakin kirjoitukset alkoholismista, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta sekä äidinrakkaudesta ja siitä, miten sitä on yritetty valjastaa ruokkimaan transfobista liikehdintää. Narsismin (tai sen näkemisen sielläkin, missä sitä ei ole), uskonnon ja trauman tutkailu ei hetkauttanut yhtä paljoa, ja ystävyys- ja rakkaussuhteiden välisten erojen käsittely jäi aika pintapuoliseksi. Pidän siitä, että Fayen näkökulma arvostaa ystävyyttä ja nostaa sen romanttisen rakkauden yläpuolelle, mutten toisaalta vieläkään vakuuttunut siitä, että rakkaus- ja ystävyyssuhteet olisivat jotenkin olennaisesti keskenään erilaisia tai välttämättä edes toisistaan erillisiä.

Kaikkinensa Love in Exile on kiehtova ja rehellinen pieni kirja, jonka uskon kolahtavan etenkin niihin, jotka ovat ottaneet rakkaudessa mua pahemmin turpaan. Faye yhdistelee omaelämällistä kerrontaa ja vähän kaikkea muuta toimivasti, eivätkä hänen kuvailemansa kokemukset ole loppupeleissä niin kovin poikkeuksellisia tai rajuja. Sanon tämän yhtään Fayen kokemia vaikeuksia vähättelemättä, ja musta on itse asiassa aika arvokasta, että ihan tavallisestakin elämästä kirjoitetaan näin tarkasti ja sitä kunnioittavasti. Tällainen teksti pesee skandaalinkäryiset elämäkerrat 100-0.

#KirjaMastodon #Lukeminen #NikonKirjat

Jeanne Thornton: Summer Fun

SV: arviossa käsitellään transfobiaa ja sivutaan mm. viimeaikaisia (laki)muutoksia Yhdysvalloissa

Ensimmäinen alkuhuomio: miten mahdottoman hyvä konsepti on kirjaston kaukopalvelu? Tääkin kirja matkasi meille Espoosta hintaan viisi euroa.

Toinen alkuhuomio: jos #QueerLukuhaaste2025 kiinnostaa, menee tämä ainakin kohtiin transfeminiinisyys, transhistoria ja translukijan suositus.

Lähdin lukemaan Summer Funia niin olemattomin ennakkotiedoin, että multa oli mennyt kokonaan ohi muun muassa se, että kirjassa keskeinen Get Happies -bändi on käytännössä outo fiktioversio Beach Boysista, josta en tiedä yhtään mitään. 60-luvun rock on mulle ylipäätään todella vierasta, mutta Thornton kuvaa valitsemaansa aikaa ja paikkaa niin uskottavasti, ettei pihalla olemisesta ollut ainakaan haittaa. Oikeastaan outous vain syvensi lukukokemusta, ja Summer Funissa on hankalasti määriteltävää suuren tarinan tuntua, jollaista oon transkirjallisuudelta viime aikoina kaipaillutkin.

Summer Funin keskiössä on tosiaan Get Happies, mutta kirjan päähenkilö ei ole kukaan bändin jäsenistä vaan heidän superfaninsa Gala. Lukija ei tiedä Galasta juuri muuta kuin sen, että hän on transsukupuolinen ja että hän elää aavikolla asuntovaunussa. Päivät kuluvat töissä motellissa ja Rondan kanssa hengaillessa – Rondankaan kanssa Galalla ei ole paljoa yhteistä, mutta transnaisina heidän kuvataan ikään kuin kuuluvan pitää toisilleen seuraa. Pakotien tylsästä elämästä tarjoaa Get Happies, jonka perustajan B:n kanssa Gala kokee kummallista sielunsisaruutta. Gala elää vuotta 2009 eikä hänellä ole tietoa B:n viimeisimmistä vaiheista, mutta hän kirjoittaa tälle seikkaperäisiä kirjeitä yhtä kaikki. Kirjeiden kautta lukijalle aukeaa ikkuna B:n elämään 60-luvulla, eikä sillä, miten Gala kaiken kertomansa tietää tai miten iso osa siitä on totta, ole merkitystä. Kokonaisuus on vähintäänkin hähmäinen ja välillä eksyttävä, mutta lopulta Summer Fun on kiinnostava kuva niin transihmisten elämistä eri ajoissa kuin siitäkin, mikä merkitys edellä kulkeneiden vertaisten tarinoilla voi olla. Siitäkin Summer Fun muistuttaa, että transihmisiä on ollut olemassa aina. Aina tältä ei vaikuta, koska transihmisiin on suhtauduttu pelonsekaisella vihalla, eikä jälkiä omasta olemassaolosta ole saanut vai välttämättä edes voinut jättää. (Aika painostavaa luettavaa muuten senkin tiedon valossa, etteivät yhdysvaltalaiset transihmiset ilmeisesti voi enää läheskään aina saada passia todenmukaisella sukupuolimerkinnällä, vain syntymätodistukseen kirjatulla sukupuolella on väliä. Ei kannata tuudittautua siihen, että asiat muuttuvat ankeammiksi vain taaksepäin katsottaessa.)

Arvio kuulostaa (taas) aika ankealta, tiedän, muttei Summer Fun ole pelkästään sitä. Matkan varrelle mahtuu levottomia mutta onnellisia hetkiä, ja tarinaa kerrotaan täysin Galan ehdoilla. Lukemisen jälkeen olo on hämmentynyt mutta tyytyväinen.

#KirjaMastodon #Lukeminen #NikonKirjat

Ja jos joku käännöskykyinen kustantaja on kuulolla, niin mulla on ihan nimiäkin listalla suomennettavaksi edellämainituista:

Lee Winter: On the Record (tai ainakin Red Files) – menee sinne kväärihömpän ja genreblenderin suuntaan.
Daniel O'Malley: The Rook – urbaania fantasiaa, ihan älytön, vetävä.
Ashley Herring Blake: Delilah Green Doesn't Care (+jatko-osat) – silkkaa🌈hömppää mutta sieltä paremmasta päästä

Lisäys, kun unohtui:
Ronni Cooper: Rock Chicks – sex, drugs & rock'n'roll kasarirockmaailmassa. Tää vetosi minussa, noh, kaikkeen siihen mitä ei arjessa viitsi ottaa vakavasti.

#QueerLukuhaaste2025 -vinkkeinä myös. #kirjamastodon

@jennijii @readerwhy liityn tällä hetkellä vain tarinoita postailevien joukkoon! Tai muutama julkaisu on nyt tullut #QueerLukuhaaste2025 tiimoilta, mutta be on jo ajat sitten sovittuja yhteisjuttuja. Sellaistakin vaihtoehtoa oon pyöritellyt, että jatkaisin Instassa postailua niin, että sinne lykkään kuvia ja tekstiä vain moninaisista kirjoista, mutta sekin tuntuu tekohengitykseltä juuri nyt. Ehkä pitäis vaan kokeilla, miltä tuntuu tänne postata sellainen kirjateksti, jonka normaalisti pistäisin Instaan! Kun kynnys kirjoista kirjoittamiseen ja ajatusten jakamiseen on ylipäätään nyt päässyt kasvamaan turhan suureksi.

James Hynes: Varpunen (suom. Risto Mikkonen)

SV: kirjassa ja arviossa käsitellään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä

No niin, saanen esitellä todellisen pahan mielen kirjan. Hynesin Varpunen tarjoilee melkein 600 sivua ankeutta ja surullisia ihmiskohtaloita. Välillä mietin, onko kärsimyksellä enää mitään tarkoitusta, niin absoluuttista se on, mutta synkimmilläänkään Varpunen ei tunnu mässäilevältä tai mauttomuuteen asti viihteelliseltä. Kirja varmasti jakaa mielipiteitä. Itse kallistun siihen suuntaan, että tästä aiheesta iloisemman kirjan kirjoittaminen olisi aika vastuutonta.

Varpusessa eletään Rooman valtakunnan viimeisiä vuosia. Päähenkilöllä ei ole vanhempia, varsinaista kotia tai nimeä. Ensimmäiset muistonsa hän muodostaa bordellin keittiössä, vaikkei hän vielä vuosiin tiedäkään, että kyse on bordellista. Hänelle keittiö on koti, ja bordellissa asuvat sudet eli prostituoituina toimivat orjat ovat hänen äitejään ja sisariaan. Aidatun pihan ulkopuolista maailmaa hän ei ole koskaan nähnytkään, mutta tarinoiden ja keskustelujen kautta hänen ymmärryksensä universumista kasvaa. Onnellisimmillaan kirja on sen alkupuolella, jolloin kirja tuntuu välillä jopa jonkinlaiselta roomalaiselta slice of life -kirjallisuudelta, mitä nyt dominus ja humalaiset asiakkaat tulevat välillä huojumaan uhkaavasti ovenraossa. Kasvaessaan päähenkilö alkaa liikkua myös kotikeittiönsä ulkopuolella, mutta vapaus tuo mukanaan uusia vaaroja, ja ennen pitkää hänet laitetaan työskentelemään sutena susien rinnalla. Päähenkilö on tässä vaiheessa niin nuori, että sitä on hankala käsittääkään. Kokemuksia asiakkaiden kanssa ei kuvailla erityisen graafisesti, mutta karseaa lukeminen joka tapauksessa on.

En tunne miljöötä niin hyvin, että osaisin arvioida kuvauksen onnistuneisuutta, mutta loppusanojen perusteella Hynes on ainakin lukenut paljon antiikin Rooman orjuutta ja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä käsityksiä koskevaa kirjallisuutta. Kirjoittaja ei tietenkään voi kokonaan irrottautua omasta ajastaan, mutta ainakin musta tuntui siltä, ettei aivan kaikkea epämukavaa tai vierasta ole väännetty rautalangasta. Esimerkiksi raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä on toisaalla kuin mihin mä olen tottunut, enkä kovinkaan usein tiennyt, miten vanhoja hahmot olivat vuosissa. Myös seksuaalisuuden kuvaus on omanlaistaan, tietysti, kun esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen käsitettä ei ole ollut olemassakaan. Kirjassa on kuitenkin hahmoja, jotka nykymaailmassa katsottaisiin queer-tyypeiksi, eikä Hynes mielestäni nykylukijaa järkyttääkseen ylikorosta tai alleviivaa sitä, että päähenkilön asiakkaat ovat miehiä. Kuten jo aiemmin sanoin, ei lukeminen ole helppoa, koska päähenkilölle toivoo hyvää aina, vaikka hyvää on tarjolla harvinaisen vähän. Onneksi on alusta saakka selvää, että päähenkilö selviää: jo kirjan ensimmäisillä sivuilla hän kertoo muistelevansa, kirja esitetään päähenkilön vanhalla iällä kirjoittamina muistelmina. Lohtu se on laihakin lohtu, vaikka olisinkin tahtonut tietää enemmän hänen myöhäisemmistä vaiheistaan. Nyt kirja loppuu liian aikaisin, kun kaikki on vielä kipeää.

Ja hei kaikki, joilla on #QueerLukuhaaste2025 kesken! Jos bingokohtia tulkitsee tosi löyhästi, saattaisi tää sopia eri sukupuolijärjestelmä -kohtaan, koska kirjan hahmot eivät näe sukupuolta samoin kuin (länsimainen) nykyihminen. Esimerkiksi päähenkilön kuvaillaan toistuvasti olevan tavallaan jotain muuta kuin nainen tai mies siksi, että hän on (pakotettuna) ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä muiden miesten kanssa. Hänen toiseutensa kuvaukset eivät onneksi ole pelkästään lohduttomia, koska hän myös kokee yhteenkuuluvuutta kanssaan asuvien susinaisten kanssa.

#KirjaMastodon #Lukeminen #NikonKirjat

Instagramin puolella luetaan tänään yhdessä liven äärellä kello 18-18.30 #QueerLukuhaaste2025 liittyen! Tervetuloa mukaan osallistumaan myös täällä #kirjamastodon -puolella 😊 Lukuhaasteen oman lukupiirin kuukauden kirja on Ursula Mursun Myrtti ja noitatukka, josta keskustellaan Discord-ryhmässä kuun lopussa, mutta kannustamme tarttumaan myös muihin sukupuolen moninaisuutta käsitteleviin teoksiin! Ja hei, jos osallistut - kerro lukuhaasteen tägin alla myöhemmin, mitä luit! 🏳️‍⚧️

Täällä mastodonin puolella haasteen järjestäjistä vaikuttavat tällä hetkellä @kirjojakai @nkirjoja @mielenmaisemia ja allekirjoittanut (aka siperiankirjat) 🫶

Sopii muuten #queerlukuhaaste2025 ainakin kohtiin muunsukupuolisuus, sukupuolinormien rikkominen, transilo, eri sukupuolijärjestelmä