lepatus pilke
Raisa Jäntti on kirjoittanut useita mielenkiintoisia ja eri tavoin avautuvia runoteoksia. Yhteistä niille on jonkinasteinen vaikeus: Jäntin runoudessa on kerroksia ja vaikeasti avautuvaa vähäeleisyyttä. Tämä ei ole varsinaisesti moite tai kehu. Uusi kokoelma lepatus pilke ei poikkea linjasta tässä suhteessa. Sanat on aseteltu sivuille taiten. Tekstissä on herkkyyttä ja hienovaraisuutta. Takakansi kertoo teoksen käsittelevän ”elämän lyhyyttä ja siihen sisältyvää […]#runot
#Kirjat kirjat, niitä on niin paljon. Onneksi Purokurun Haavamaa oli nopeasti luettavissa. Pontuksen kirja koostuu neljästä osasta, neljästä mielenmaisemasta ja kirjan ympäri kääntäen löytää vielä runoteoksen. Luin maisemat ensin.
Ne olivat omia tarinoitaan, välähdyksi Helsinkiin joskus muuttaneen miehen elämästä, mutta nivoutuivat yhteen ajaksi, jolloin tärkeä parisuhde päättyi.
Pidin erityisesti ensimmäisestä, mielen utuisesta yrityksestä yrittää ymmärtää ja huomioida, ennakoida ailahtevan kumppanin käytöstä ja sen vaikutuksia itseen. Pontus kirjoitti maisemaa kuin runoa mikä loi hienon epärealistisen, eksyneen tunnelman mahdottomaan tilanteeseen, jota mieli ei saa järjestykseen ja jossa "kaikki muuttuu merkiksi jostakin". Myös askeettinen vaelluskuvaus ja herkkä mökkitunnelmointi osuivat. Viimeisen maiseman loppu oli vähän liian cheesy omaan makuun.
Pontus kirjoittaa taitavasti ja tarkasti. Luin kirjaa mielenkiinnolla odottaen kuinka hän käyttää sanoja seuraavaksi, luo mielleyhtymiä ja nostaa tunteita pienin kirjasinvedoin. Kokonaisuus loi itselle kuvauksen haahuilevasta nuoruudesta, siitä millaista oli olla kolmenkympin korvilla, ennen lapsia, ilman suuntaa, ilman velvollisuuksia. Ilman tarkoitusta. Kaikki vaikuttaa olevan kuin ilmassa ja sen kaiken aiheuttamia tunteita ja merkityksiä yritetään arvailla, aamupäivällä parvekkeella kahvia juoden lokkien naukuessa lehmusten yllä. Katsellen kuinka maailma etenee jotenkin ilman minua, ihmiset tekevät töitä. Katua rakennetaan ja minä juon täällä kahvia, ja se kaikki tuntuu väärältä, eikä voi ymmärtää mikä meitä vaivaa. Miten kukaan voi tehdä mitään, turhaa, mehän kuollaan.
Tarina käsittelee tätä haahuilua hienovaraisesti ja löytää juurettomuuden syitä kaupunkilaisuuden itsekeskeisyydestä ja kaiken paljoudesta. Kivisessä tunturissa kaikki on toisin, ja mökillä missä laineet paijaavat männynjuuria. Ei muuta.
Kirjan runopuoliskon säkeet kiteyttävät juurtumisen kaipuun hienosti:
"Kaupungissa olen tiskivettä.
Täällä pesen sillä astioita.
Kaupungissa hermostun kahvista.
Täällä juon sitä."
Kirjoitin runon! 🤩
Usvazinen juhlavuoden kunniaksi verkossa on juuri julkaistu kalevalamittaa mukaileva spefiversioni Ilmarisesta eli "hervantalainen hikikomori 3D-tulostaa itselleen naisen".
Sisältövaroitus: sisältää seksuaalista väkivaltaa.
Tänään olen lukenut Otto Mannista ja oppinut laskemaan keskiarvon nykyaikaisella #Fortran'illa (tai jos tarkkoja ollaan, oppinut lukemaan sillä vakiosyötevirtaa niin, että ohjelma osaa siivosti lopettaa lukemisensa tiedoston loppuun). #runot #OttoManninen #ohjelmointi #miehenelämää #kotijuttuja
Yön äänet
Kirsi Kunnas on suomalaisen lastenkirjallisuuden merkittävimpiä ääniä, sekä oman tuotantonsa että suomennostensa vuoksi. Tähän teokseen on koottu Kunnaksen yöaiheista runoutta ja jokunen suomennos. Runoja on poimittu myös Kunnaksen aikuisten kirjoista ja laajalla skaalalla: vanhimmat ovat vuodelta 1956, tuoreimmat vuodelta 2000. Mukana on rakastettuja klassikoita ja vähemmän tuttuja runoja. Runot on jaettu viiteen osioon aiheidensa mukaan, mutta kaikkia yhdistää aihepiirin […]
Raisa Jäntti: lepatus pilke
Enostone, 2025
Elämän lyhyyttä ja toivoa, linjaa vähäsanainen takakansi tätä runoteosta. Runot etenevät aukeamalta toiselle, merkitykset seuraavat perässä.
Lukija ymmärtää, mitä ymmärtää, mutta kielellisesti tämä on niin kaunista, että ei haittaa, jos tuntuu että merkitysten kanssa olen muutaman askeleen perässä.
Kiinnostava, viehättävä kokonaisuus. Ei helppo, mutta palkitseva.
Joskus on nostettava kädet pystyyn ja todettava, että nyt en ymmärrä - lukija ja teksti eivät kohtaa. Sain ehkä vähän kuitenkin kiinni yleistunnelmasta ja totesin, että Eput laulaa sen auki paljon selkeämmin.
https://ammankirjablogi.blogspot.com/2025/04/selected-poems-of-emily-dickinson.html?m=1 #kirjamastodon #KirjaMasto #runot
Ensimmäinen runokokoelmani ”Suu täynnä pimeää’’ ilmestyy toukokuussa Momentum Kirjojen julkaisemana.
Suu täynnä pimeää on kirja poikien ja miesten raameista, kouluväkivallasta, puhumattomuudesta ja perhosten ihastelusta. Asioista, jotka saavat hiljaiseksi.
🦋 🦋 🦋
Aluksi minulla oli vain epäselvä idea kasvamisen vaikeudesta. Vähitellen runoihin piirtyi kiusaamisen hetkiä ja jälkiä. Tajusin, että minulla on asiasta sanottavaa.
Minulle oli tärkeää päästä runoilla itseäni pidemmälle. En halunnut kirjoittaa omaelämäkerrallista kokoelmaa, koska se olisi liian intiimiä. Omat kokemukseni ovat kipinöitä kokoelman liekeissä, mutta vasta kuvittelu ja runouden hämärä saivat säkeet todella elämään.
Lopulta rakentui kokoelma, jossa ainakin pehmeä poika, ulkopuolinen poika, uneksiva mies ja pitkään hiljaa ollut mies saa hetkeksi oman komean äänen.
🦋 🦋 🦋
Tahdon omistaa kirjani kiusatuille. Jos tämä kokoelma haukkaa pienenkin palan pimeästä ja lohduttaa yhtäkin lukijaa, se täyttää salaisen toiveeni.
Tahdon huhuilla kokoelmallani pojille enemmän tilaa olla monin tavoin poikia ja kasvaa rauhassa hennoksi ja vahvaksi ihmiseksi. Perhosten ihastelua ei tarvitse hylätä. Unelmia ei tarvitse haudata.
Tahdon tarjota kokoelmallani pienen runoelämyksen, jonka äärellä saa tuntea kielen ja aiheiden kosketuksen. Kaikki tuntemukset saavat tulla, ja toivon niin, että tuntemuksia tulee.
🦋 🦋 🦋
Runokokoelmani upeat kannet on luonut Iiris Kallunki niin, että niitä voisi katsella vaikka kuinka pitkään. Pian pääset avaamaan kannet ja jakamaan hetkiä runouden kanssa. Aika kiva juttu.
Ei, vaan suurenmoinen juttu. 💙
#runous #runot #runokokoelma #runokirja #esikoisteos #kirjoittaminen #kirjat #kirjallisuus #kirjamastodon
Puut liikkuvat öisin
Anna Tapolan esikoisrunokokoelman kannessa on Iiris Kallungin taiteilema synkänsävyinen kuva, joka esittää kenties öistä metsää – ainakin kokoelman nimi antaa sellaisen suunnan tulkinnalle. Kansien välistä löytyy lisää synkkyyttä. Ensimmäisen osion nimi ”Suu täynnä mustaa leipää” on kaikessa arkisuudessaan jotenkin pahaenteisen kuuloinen. “Aamu sytyttää kuistin tuleen, eläimet kerääntyvät lämmittelemään: maamyyrät, saukot ja supikoirat, eilen ammutut […]
📚Kaksi karjalan kieleen liittyvää kirjavinkkiä📚
✨Sanna Hukkanen: Taiga - Etnograafinen matkakertomus
(Täysi Käsi, 2023)
Päädyin valitsemaan tämän luettavaksi erään kirjasomen suosituksen nähtyäni. Vasta luettuani jonkin matkaa, tajusin törmänneeni tekijään jo Fugrics-sarjakuvaa lukiessani.
Väkevä tarina siitä mitä on tapahtunut ja edelleen tapahtuu suomalais-ugrilaisille kansoille.
Sanat ei oikein riitä kuvailemaan, kuinka paljon tää herätti tunteita ja ajatuksia. Välillä olin lumoutunut mytologiasta ja erilaisista ihmistä. Välillä olin vihainen vääryyksistä, joita on tehty. Välillä peloissani siitä, mitä nyt mahdetaan asioille tehdä.
Piirrostyylistä pidän paljon. Miusta on kiehtovaa, miten aistivoimaisesti myyttiset kertomukset on piirretty. Ihmiset oli piirretty luonteikkaiksi.
En oo tajunnut, kuinka helppoa miun on ymmärtää karjalan kieltä! Se tuntui tosi valaisevalta. Ja ehkä pieni kipinä syttyi myös karjalan opiskelua kohtaan. En vaan tiedä missä sitä vois opiskella.🤔
Tää tuntui todella tärkeältä lukukokemukselta tässä maailmantilanteessa.
✨Mirva Haltia: Gruuga
(BoD, 2023)
Kiinnostuin karjalan kielestä enemmän yllä olevan sarjakuvan luettuani. Muistinkin nähneeni kirjagramissa tämän teoksen ja varasin sen saman tien kirjastosta.
Rakastin lukea näitä runoja kolmella kielellä. Tässä oli ihana vertailla eri kielien sävyjä ja poljentoja. Huomasin aika äkkiä lukevani runoja ääneen. Suosittelen sitä muillekin!
Edelleen ihastelen ja hämmästelen sitä, miten monta sanaa ymmärrän karjalaksi. Suosikkirunoni kokoelmasta on ehkä Kodozin - siinä oli kaunista kaipuuta.
Haasteet, joihin nämä sijoitin:
#pahamieliparasmieli2
(Taiga) Kuoleva kieli
#satakirjastojenlukuhaaste2025
(Taiga) 25. Kirjassa ollaan paikassa, jossa olet itsekin käynyt (Joensuu)
(Gruuga) 26. Kirja ansaitsisi mielestäsi palkinnon
#helmetlukuhaaste2025
(Taiga) 8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä
#pohjoinenlukuhaaste2025
(Taiga) 13. Kirja sijoittuu arktiselle alueelle
(Gruuga) 25. Kirja, jonka nimen joudut googlaamaan/katsomaan sanakirjasta
#kotimaankirjakierros
(Taiga) Pohjois-Karjala
#swiftiebookwormchallenge
(Taiga) The Last Great -- Dynasty - Book based on true events or with historical themes
(Gruuga) Stay Beautiful - Book with a beautiful or unique writing style
#kirjamastodon #kirjamasto #kirjadon #lukeminen #kirjat #lukuhaasteet #kirjavinkki #sarjakuva #sarjakuvavinkki #runot #runous #runokokoelma #runovinkki #omakustanne #TäysiKäsikustannus #SannaHukkanen #Taigaetnograafinenmatkakertomus #bodsuomi #MirvaHaltia #Gruuga
Se on saapunut. Raskas epäily siitä, mitä olen mennyt kirjoittamaan. Se lannistaa kuin Piisamirotta ja saa hiuksetkin panikoimaan. Jos sanonkin nyt ‘’STOP’’ ja kätken Suu täynnä pimeää -runokokoelman pöytälaatikkoon.
Ei hätää. En tee niin.
Toukokuuhun on pelottavan ja ihanan vähän aikaa. Silloin jokainen halukas pääsee lukemaan minun kirjoittamiani sanoja kirjani sivuilta. Hirveää. Ei kun mahtavaa. Ja aivan kauheaa. Tässä kohden voin vain odottaa ja jännittää niin että talo huojuu.
En minä ole täysin ilman luottavaisia ajatuksia. Sisälläni elää aavistus siitä, että olen kirjoittanut ihan hyvän kokoelman, joka sanoo jotain tärkeää runojen voimalla. Varmaankin kirjani tulee luetuksi muutamilla innokkailla silmillä.
Entä jos ei tulekaan.
Mitä jos sanat ovatkin tyhjiä, tahmeita ja luotaantyöntäviä? No, kirjoitti mitä ja miten tahansa, joku ajattelee noin. Se epäilevä puoli tosin väittää, että kaikki tulevat ajattelemaan noin. Se on aivan varma, ettei kukaan koe eikä tunne kokoelman äärellä mitään.
Onpa typerää. Yhtäkkiä sillä ei ole väliä, että esilukijat ovat tunteneet runojen kanssa paljonkin. Ei ole väliä, että kustantaja luottaa kanssani tähän runokokoelmaan. Mikään matkan varrella kuulemani hyvä ei pääse pintaan, kun lannistava Piisamirotta on vauhdissa.
Epäilyksen kausia mahtui useita jo kirjoittamisen varrelle, mutta tämä on ainutlaatuista. Kun jo tiedän, että kohta todella ilmestyy minun ensimmäinen kirjani, enkö voisi olla vain tyyni ja iloinen. Enkö voisi vain hehkuttaa tulevaa?
En. Jännityksen poikaset kuuluvat näköjään asiaan.
Jos tämä tavoittaa kirjoittajan, joka on julkaisemassa tai on jo julkaissut oman kirjan, kuulen mielelläni, millaisia ajatuksia sinulla oli ensimmäisen kirjasi julkaisun kynnyksellä. Pysyitkö kasasssa ollenkaan? Tuliko Piisamirotta tutuksi?
Erehtymättömyydestä
Lavarunoilijana pitkään toiminut Mikko Räty debytoi Borealia-runokokoelmallaan vuonna 2022. Teos pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Nihil Interitin runouspalkinnon ehdokkaaksi. Erehtymättömyydestä on Rädyn toinen kokoelma ja jatkaa edeltäjänsä jäljillä tunnistettavasti saman tekijän työnä. Borealian kielessä oli paljon luonnontieteellistä kerrostumaa, eläimiä ja luontoa tarkasteltuna luonnonfilosofisesta kuvakulmasta, kuin luonnontieteellisen museon […]
Pahoittelen tarvittaessa, mutta nämä Leif Färdingin runot on vain p a k k o jakaa silloin tällöin, nyt, keväällä 2025. 😰
Tekoälyrunoiluttaako?
"... the simplicity of AI-generated poems may be easier for non-experts to understand, leading them to prefer AI-generated poetry and misinterpret the complexity of human poems as incoherence generated by AI."
Ruotokuvia
Luontoa runot ovat pullollaan, mutta enimmäkseen puita, metsiä ja lintuja. Mutta miksei kalojakin! Anna Aittomäen esikoiskokoelma Ruotokuvia kertoo jo nimellään, että kalojen parissa ollaan. Tyyli on enimmäkseen tiivistä proosarunoa, tekstit ovat enimmäkseen kappaleen tai parin mittaisia. Kirjan kuudesta osiosta viimeisessä on sitten yksi pitkä runo, joka on muodoltaan perinteisempää runonsäettä. Runoissa on tosiaan paljon vesielämää: meritähtiä, meduusoja, mustekaloja, […]
Kattelen Fellow Strangersiä ja tuli vastaan runo, mikä mun mielestä pitää säästää jälkipolville.
https://allpoetry.com/poem/14326876-Kids-Who-Die-by-Langston-Hughes
#WayBackMachine tai #InternetArchive (millä nimellä nyt kukin sitä kutsuu) vaikuttaa ruuhkaiselta, joten linkataan tänne unohduksiin.
#tasaarvo #rasismi #runot #sorto #ylivalta #AjatuksiaPimeydessä
Puun avaruudesta
Katja Meriluoto teki kelpo läpimurron vuonna 2023 ilmestyneellä Mehiläisen paino -esikoiskokoelmallaan. Luonnon ja erityisesti hyönteisten parissa ollaan edelleen; Puun avaruudesta -kokoelmassa puitteina on kuusen muodostama maailmankaikkeus ja sen asukit, kuten lumoavan nimiset tähtikirjaajat ja niiden viholliset, päpsiäiset. Myös ihmisen näkökulma mahtuu mukaan: metsän perijä, kuusen uusi omistaja. Mitä ihminen tekee metsälle ja metsä ihmiselle, linjataan takakannessakin […]Mikko Räty: Erehtymättömyydestä
Tammi, 2025
Tasapainottelua lyhyen, aforistisen havainnoinnin ja pidemmän runoilun välillä. Lyhyissä osioissa on hyviä huomioita ja kirjan kuudennen osion pitkä vyörytys kiehtoo.
Kuvastossa on luontoa, mutta myös kaupunkia: kohdataan lipuntarkastajia ja pohdiskelua dieselin hinnasta.
Herkkyys ja lujuus vuorottelevat tässä kokoelmassa, joka on kotonaan postkapitalismin maailmassa. Taidokasta, varmaotteista tekstiä.
Anna Aittomäki: Ruotokuvia
Aviador, 2024
Luontoaiheinen runous liikkuu tavallisimmin metsissä ja varsin usein kertoo linnuista. Tämän kokoelman proosarunot vellovat kuitenkin pääasiassa vedessä: kokoelman maailma on perin kalaisa.
Kuvastoltaan nämä vajaan sivun mittaiset proosarunot ovat perin kummallisia; takakansi kuvailee runoja sadunomaisiksi ja tarkoiksi. En protestoi kumpaakaan luonnehdintaa.
Minulle kuvaston tietty absurdius meni ehkä hitusen yli, mutta eipä tämä silti hullumpi esikoiskokoelma ole.
Client Info
Server: https://mastodon.social
Version: 2025.04
Repository: https://github.com/cyevgeniy/lmst