90-luvulla: Soitan nyt mummolle. Lankapuhelimen luuri pöydälle ja TTY aspan numeron naputtelu. Odotellaan välittäjän vastausta näytölle. Kursori vilkkuu hetken. Välittäjä kirjoittaa näytölle tekstin "Minne soitetaan?". Kirjoitan välittäjälle mummon numeron. Välittäjä sanoo, että odota hetki ja sitten alkaa kirjoittamaan "Tuuttaa. Tuuttaa. Mummo tässä terve! Veerako siellä soittaa? :D". Vastaan kirjoittamalla, että "Veera tässä hei!". Ääni ei ole minun vaan välittäjän. Mummo tietää miten tämä menee.
Vuonna 2025: Mitenhän mä nyt soitan tonne terveysasemalle. En voi laittaa tekstiviestiä. Aspachatti ei anna tehdä sitä mitä haluan. Tekstiviestinumero on varmaan joissain, mutta kuulin huhuja et siihen vastataan ehkä viikossa tai parissa. Mun täytyy varmaan tilata tulkki tänne, jotta voin soittaa terveysasemalle. Olisiko vain helpompaa jos pyydän puolisoani soittamaan puolestani. En jaksa tilata tätä varten viittomakielen tulkkia, jotta voin hoitaa asian itse. Puoliso soittaa lopulta sinne terveysasemalle ja asia hoituu.
***
Vaikka tilaisinkin tulkin paikalle. Terveysasemalla on sellainen juttu, että ne soittaa takaisin. Joskus. Kristallipallo pitäisi olla, jotta osaan ennustaa milloin tilaan uudestaan tulkin paikalle odottamaan takaisinsoittoa.
Ennen oli paremmin. Pystyi asioimaan tekstipuhelinpalvelun kautta suoraan. Näin paljon ajasta taaksepäin on nyt menty tällä saralla. Vuonna 2025 en voi tehdä paljoa itse mitään.
#saavutettavuus #yhdenvertaisuus #asiakaspalvelu #kuuro #deaf #viittomakieli