Epookki on parhautta. Ja vielä eeppisempi epookki tapahtuu tietysti empire-tyyliin ja Jane Austenin aikakaudella, jolloin tapahtuu yhtä toista. Englannissa tätä kutsutaan regency-nimellä sijaishallitsijan aikakauden mukaan.
Luin taannoin Ian Mortimerin The Time Traveller's Guide to Regency Britain, joka tiivistää aika lailla mikä on aikakauden henki niin hyvässä kuin pahassa. Kun Austenin mieshahmot tunnustavat palavaa rakkauttaan, kyse ei ole pelkästä kirjaromantiikasta. Tosimiesihanteeseen on kuulunut tunteiden avoin ja palava näyttäminen. Sittemmin viktoriaanisen ajan hillitty järkimies pyyhkäisi tunteet pois paletista ja miehet opettelevat edelleen näyttämään tunteitaan uudelleen.
Haaveilin vuosia, että voisin pistää ylle empire-ajan vaatteet, eikä Bridgertonin katselu ainakaan helpottanut asiaa yhtään. Lopulta tajusin, että jos haluan vaatteet, on opeteltava ompelemaan. Kärsivällisen puolisoni avustuksella aloitin kyseisen käsityöharrastuksen alkutekijöistä ja manasin jokaista eksynyttä neulanpistoa neulakammoisena.
Hyperfokus yhdistettynä itsepäisyyteen on kätevää. Hyvät kaavat auttoivat ja vielä enemmän, kun joku tulkkasi ensin, mitä kaikki tarkoittaa. Ensin syntyi liivi, sitten paita, housut ja lopuksi hännystakki. Liivejä on jo 5 kpl, koska värejä tarvitaan ja kirpparin vanhat verhot muuttuvat niin helposti vaatteiksi. On ollut kivaa huomata, miten paljon voi tehdä kierrätysmateriaaleista - valkoisista lakanoista saa helposti paidan!
Vielä uupuu paljon ratsastussaappaista silinteriin, mutta kyllä tuolla kokoonpanolla jo kelpaa solatansseihin pyörähtää!
#regency #ompelu #tanssi